Myllerrys Tiilitehtaantiellä

Myllerrys nurkissamme jatkuu, on jo tovin jatkunut. 

Asennetaan kuulemma sähköjohtoa ja verkkokaapelia tulevia kiinteistöjä varten. 

 Samalla uusitaan tontillemme kuusimetrinen (läpimitta 25 cm) rumpuputki.

Metsäpalstoilleni pitäisi myös asentaa neljä uusia rumpuputkia, neljä kappaletta!

Koulut ovat alkaneet

Sepelikuorman toimitus oli 4.8.2017, siinäpä riittää levittämistä toviksi. 

17.8.2017

Mustikassa

Nyt niitä saa, mustikoita. Eilen sunnuntaina käväisin pienen kipon kera metsässä, josko saisin minäkin mustikoita meille puuron päälle. 

Lauantaina lenkilläni näet näin useita poimijoita metsässä kykkimässä. 

Vastaantulijalle sanoin, että taitavat mustikat olla jo kypsiä. "Ei vielä, mutta pikapuolin kyllä!" Huudahti. Itsekseni ajattelin, että ei kai nuo ihmiset nyt raakoja poimi. 

No, eilen varmistui lähimetsässä, että kypsiä ovat, ja myös että monin paikoin oli aika puhtaaksi poimittu. Ihan riittävästi löysin ja makeita olivat. 

Hyvä kun poimitaan ja kolutaan kaikki mustikkametsät, sillä on se aikamoista tuhlausta niitä metsään jättää. 

Itse en kerää enää isommin, sen verran vaan mitä nyt kaurapuuron ja jonkun leipomuksen päälle. 

Vähitellen herukat, karviaiset ja omenat alkavat punertaa, kypsymistä odotellessa nautitaan kesäpäivien lämmöstä, tuoksuista ja valosta ja kauniista taivaan sinestä. 

Taimikossa tapahtuu

Vuoden aikana taimikkoni on rehevöitynyt valtavasti – miltei pöheiköksi.

Vaikka viime kesänä sain raivausapua, näyttää se nyt siltä kuin sitä ei olisi hoidettu moneen vuoteen. No, ties miltä näyttäisi, jos siellä ei olisi käyty lainkaan. 

Kaiken kaikkiaan taimet ovat sentään jatkaneet hyvin kasvuaan pitkästä heinästä ja roskapuusta huolimatta.

Toivon, että sää olisi otollinen tehdä raivausta, siis ettei sataisi jatkuvasti. Hellekään ei ole hyvä. Se kun vie voimani parin kolmen tunnin kuluttua.

Heinät saavat olla – kyllä taimet niistä jo selviävät, mutta pahimpia ovat vinhasti kasvavat koivut, lepät, haavat jne. Niistä olisi nyt kiireen vilkkaan päästävä eroon.

Angervohopeatäplä

Kyllä se siitä taas

Camino-kävelyistäni (Camino Portugués ja Camino del Norte) on kulunut jo kolmisen viikkoa. Ja oloni kotona alkaa asettua uomilleen.

Rinkan purun jälkeen ensimmäinen viikko meni oikeastaan monen asian etsimiseen, kuten mihin gömmasin ennen matkalle lähtöä kirjastojen kortit, bonuskortit ja muut kortit, avaimet jne. Monet salasanat olivat aivan hukassa.

Palautumistani ovat vauhdittaneet läheisten tapaamiset kuin myös uintireissu Paraisilla ja käynnit Tammisaaressa ja Turun Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Merellisessä Tammisaaressa oli mukava pistäytyä ja käyskennellä. Paitsi, että ruokailtiin tuli nähtyä museossa näyttely Helene Schjerfbeckistä.

Kasvitieteellisessä puutarhassa näyttäytyy monipuolinen ja ihmeellinen kasvien maailma. Jättilumme on aivan aukeamaisillaan.

 

Kameliajasmike

 

Likusterisyreeni

 P.S. Poistin perhoskuvan, sillä se kuuluu seuraavaan postaukseen.

Männyntaimi

Kas kummaa - kevät toi männyntaimen luumupuun juurelle.

- Kauniita hetkiä päivääsi.

P.S. Hyvän asian puolesta
https://www.justgiving.com/COTF2015AR/

1. Blogialustan kokeilu

Kokeilen toista blogialustaa, josko kuva aukeaisi paremmin.

Turun Tuomiokirkko 24.2.2015

P.S. Hyvän asian puolesta
https://www.justgiving.com/COTF2015AR/

Mukavaa kesäaikaa

Ihanaa, kun on ollut kauniita lämpimiä kesäpäiviä. Kylmä, sateinen kesäkuu on melkein jäänyt unholaan.

Ja ihanaa kun olen tervehtynyt (melkein) ja voinut jälleen liikkua ja tavata ystäviä paitsi Helsingissä niin myös Turussa. Samalla olen voinut tutkailla kaupunkien kesäistä ilmapiiriä– rentoa menoa ja meininkiä.


Turku 18.7.2014, Kansainväliset Suurmarkkinat 

 

Turku 22.7.2014

Turun vanha pääkirjasto (22.7.2014)

*** 

 

Sormustinkukat pitivät viime vuonna välivuoden, nyt muutama taas kukkii koreana pihamme laidalla.

Jäiset lenkkitiet

Adeventtiaika alkoi pienellä pakkasella, mikä teki kadut ja tiet paikoitellen liukkaiksi kulkea. Varovainen piti olla, kun kävelin postilaatikolle, väkisin meinasin kellahtaa.

Lenkilläni maisemat ja talot ovat helpommin kuvattavissa - pysyvät paikoillaan - toisin kuin linnut ja oravat. Ihmeen nopeasti fasaanitkin pystyvät kipittämään tiehensä, kun vähän pysähtelen ja alan taskua kaivella.

 ***

Kiitos S ja G viehättävästä joulukalenterilinkistä! Laitanpa sen tässä muillekin jakoon:

 http://www.positiivarit.fi/joulukalenteri

Puhelinkameralla kokeilua ja opettelua

Vanhalla vuoden 2005 digikameralla otettu

Puhelimen kameralla otettu.

Samon tämä on otettu puhelimella.

Tuntuu, että kestää ennen kuin osaan kuvata puhelimella edes sen vertaa kuin vanhalla kamerallani.

Puhelinkamera taitaa liikahtaa, kun näppäilen, tai miksi kuvat ovat epätarkkoja? Voisko se vaikuttaa, kun lisään kuvat (kaksi alimmaista siis) puhelimesta postaukseen BlogPressin kautta? Kamerakuvan lisään suoraan postaukseen tietokoneelta, jonne olen tallentanut kameran kuvat. Tällöin kuvat näyttävät isommaltakin.

Tuon kokoeron kuvissa olen huomannut myös matkoilla. Kun olen siirtänyt kuvat kamerasta iPadiin ja Blogpressin kautta sitten haen valitun kuvan framille postaukseen, niin siinä kuva näyttää pienemmältä kuin tietokoneelta lisäämäni kuva. Tai jos pienempi koko johtuukin BlogPress-sovelluksesta?

Kuiva kesä

Tulipa kuiva kesä. Niityt, nurmikot ja kasvustot janoavat vettä. Alkaa olla aika ruskeaa - siellä sun täällä.

Näkyy niitä tomaatteja tulevan. Malttamattomana odotan, että raakileet alkaisivat jo punertaa. Kovasti tomaattipuskat vielä kukkivat. Aamuin illoin olen kastellut – onneksi tynnyrissä on riittänyt vielä vettä.

Kymmenkukkainen ruusuni jaksaa vielä tehdä uusia nuppuja.

On ollut upeita uimapäiviä. Näistä näkinkengistä, tai mitä lie simpukankuoria, ja kivistä huolimatta on ihanaa astella lämpöiseen veteen. Varmuuden vuoksi pidän uidessa Crocs-sandaalit jalassa, jottei tulisi viiltoja jalkapohjiin.

Tällainen muinoin sepän takoma tekele on löytynyt. Osaatko K. sanoa, mikä lie vempele – tai miksi mahdettiin suomeksi sanoa? Kuva päältä ja

 

kuva alta.

Uintireissun jälkeen kotona odotti outo näky. Ukkosmyrsky oli vieraillut pihallamme. Se oli saanut vedet tulvimaan ja levittämään puiden lehtiä, oksia ja roskia oli yltympäriinsä kaikkialle. Rankkasade oli riepotellut vähäisiä kukkiamme.

Sen sijaan Paraisilla ei tullut vettä tipan tippaa. Taivas näytti välillä toisesta reunastaan tummenevan, ja jossain kaukana kuulin ukkosen kumajavan.  Sitten taas kirkastui pilvettömäksi ja ilta-aurinko helotti lämpimiä säteitään kasvoilleni.

Kotona vesimittari oli täpötäynnä (40 mm), samoin  vesitynnyrit. Nyt on taas mistä kastella, jos on pitempi aika satamatta.

Missä vanha muuntaja on?

Ensin hämmästyin, sitten harmistuin, kun huomasin vanhan tiilimuuntajan puretun.

Siisti, ryhdikäs muuntaja oli kuin tievartija Tiilitehtaantiellä. Sitäpaitsi se sopii hyvin kulmaukseen, omenapuun ja kuusiaidan väliin.

Kulmaus näyttää nyt autiolta puretun muuntajan jäljiltä, mutta ehkä jo kesän jälkeen kukaan ei edes muista, että tässä on ollut kaunis ja siisti tiilimuuntaja. (26.3.2013)

Tarkaan muuntaja purettiin ja poistettiin, vain multaläiskä jäi.

Tämä kuva jäi sentään muistoksi somasta muuntajasta (Tiilitehtaantie 2.8.2011)

ja tämä seuraavana vuonna 23.7.2012

Minusta kaikki vanhat muuntajat (siis sähköverkon jakelumuuntajat) tulisi säilyttää Paimion maisemassa. Niiden säilyttäminen olisi varsinainen ympäristöteko, sillä

• muuntajat ovat upeita monumentteja ajasta, jolloin sähkö oli edellytys paikkakunnan teollisuudelle
• muuntajat muistuttavat Paimion pitkästä sähköisestä historiasta (vuodesta 1912 lähtien) ja sähköammattimiehistä
• muuntajat kuuluvat suomalaiseen maisemaan jne.

Ehkä keksit lisää syitä muuntajien säilyttämiseen ympäristössämme?

Mutta saman kohtalon näyttävän muuntajat kokevan kuin vanhat kyläkaupat, heinäladot, huussit, kioskit jne. Harmillista!