Ensin hämmästyin, sitten
harmistuin, kun huomasin vanhan tiilimuuntajan puretun.
Siisti, ryhdikäs muuntaja oli kuin tievartija Tiilitehtaantiellä. Sitäpaitsi se sopii hyvin kulmaukseen, omenapuun ja kuusiaidan väliin.
 |
| Kulmaus näyttää nyt autiolta puretun muuntajan jäljiltä, mutta ehkä jo kesän jälkeen kukaan ei edes muista, että tässä on ollut kaunis ja siisti tiilimuuntaja. (26.3.2013) |
 |
| Tarkaan muuntaja purettiin ja poistettiin, vain multaläiskä jäi. |
 |
| Tämä kuva jäi sentään muistoksi somasta muuntajasta (Tiilitehtaantie 2.8.2011) |
 |
| ja tämä seuraavana vuonna 23.7.2012 |
Minusta kaikki vanhat muuntajat
(siis sähköverkon jakelumuuntajat) tulisi säilyttää Paimion maisemassa. Niiden säilyttäminen olisi
varsinainen ympäristöteko, sillä
muuntajat ovat upeita monumentteja ajasta, jolloin sähkö oli edellytys paikkakunnan teollisuudelle
muuntajat muistuttavat Paimion pitkästä sähköisestä historiasta (vuodesta 1912 lähtien) ja sähköammattimiehistä
muuntajat kuuluvat suomalaiseen maisemaan jne.
Ehkä keksit lisää syitä muuntajien säilyttämiseen ympäristössämme?
Mutta s
aman kohtalon näyttävän muuntajat kokevan kuin vanhat kyläkaupat, heinäladot, huussit, kioskit jne. Harmillista!
Hei Silja!
VastaaPoistaLapsena uskoimme Raisan kanssa että muuntajissa asuu tonttuja:) Bongailin niitä aina automatkalla Ilolaan. Myös vanhat maitolaiturit ovat ihastuttava näky jossain tienreunassa.
Mietit blogisi sisältöä ja useamman blogin pitämistä. Omasta mielestäni on mukavaa seurailla tästä yhdestä kaikkea mitä olet puuhaillut ja mietiskellyt. On hienoa että sinulla on erilaisia asioita joista olet kiinnostunut.
Olisi kivaa jatkossakin kuulla miten vaellus lähtee sujumaan. Ehkä kotimaassakin olisi mahdollista suorittaa jokin pidempi vaellus kesäaikaan? Kipeytyneet jäsenet ovat niitä liikunnan "iloja", tietääpähän jotain tehneensä. Itselläni hiihtäessä jalanpojat kipeytyvät niin, että en voi hiihtolenkin aikana pysähtyä ollenkaan kun heti viiltävä kipu iskee jalanpohjaan. Liikkeessä se ei tunnu kun pienenä särkynä. Taitaa olla seurausta huonoista laduista ja lumessa rämpimisestä. Venyttely kuitenkin auttaa ja pian toivottavasti hiihtokausi on menneen talven lumia, päästään nauttimaan ruohosta ja kukkasista joko sitten vaeltaen tai nurmella kellien:)
Mukavaa kevättä sinulle!!
Terveisin Ida
Hei, kiitos kommentoinnista!
PoistaKiva muistelu tuo tonttujuttu. Ja maitolavat tai -laiturit muistin heti, kun mainitsit. Tosiaan niitä oli useampia kylänraitilla ja Ilolassakin sellainen oli.
Mukava kuulla mielipiteesi blogistani. Tunnustan, että olen liian kärsimätön pitämään useampia blogeja. Tuntuu myös vapaammalta ja inspiroivammalta, kun ei tarvitse pitäytyä yhteen aiheeseen, vaan voi katsoa ja odottaa, mihin mieli kulloinkin tähyilee ja sitten päätyy.
Aurinkoista kevättä sinulle ja perheellesi!