Vaelluskokeilu

Tänään oli taas mainio sää, joten ajattelin kokeilla pitkää lenkkiä, pitempää kuin aikoihin. Puolentoista tunnin kävely ja risat siitä tulikin.

Silmä ja mieli lepää näissä maisemissa - niin kuin aina luonnossa kulkiessani.

Kävelijä voi ohittaa romahtaneen sillan, kun oja on vielä jäässä.

Käännyin kuitenkin sillalta takaisin ja ylös rinnettä pitkin.

Noin tunnin käveltyäni alkoi ilmaantua rasituksen merkkejä akillesjänteissä, vasemman jalan pohkeen ulkoreunassa ja oikean jalan varpaissa, sellaista lievää kivun tapaista. Runsaat puoli tuntia sujui vielä suht koht hyvin, mutta jos olisi pitänyt kävellä vielä toinen kokonainen tunti, tuntemukset olisivat olleet varmasti aika äreät.
 
Tällaiselta tuntunee koko päivän vaellus, pahemmaltakin, mietin. Varsinkin jos patikoi 15–20 kilometriä päivässä ja on muutaman kilon kantamus selässä. Syytä olisi siis aloittaa ankara harjoittelu, niin kuin muinoin maratonille, tai ainakin tehdä pitkä lenkki silloin tällöin.

Nyt oli tavalliset lenkkarit jalassa, maa oli jäinen ja kova. Kesäaikana maasto on kuitenkin jaloille ystävällisempää kuin lumiset, jäisen kovat ja liukkaat tiet.

Mietin, että kaiken varalle, kun on tarvetta hankkia lenkkivaatetta tai muuta vermettä, niin ostan sellaisia jotka käyvät pitkälle vaellusretkelle, jos kuitenkin tulee lähdettyä Santiago de Compostelaan tai muualle.

Tänään todentui, että kun välillä oli varjoista ja välillä aurinko porotti lämpimästi, niin vaatteiden ja sukkien pitää olla hengittäviä ja kevyitä. Vaelluskenkien on syytä olla jäykkäpohjaiset ja nilkkaa tukevat.

***

 

Vaellustestauksen aikana mietin blogiani, pitäisinkö erilaisia blogeja, esim. jos olisi erikseen Vaellus-blogi, postaisin sinne näitä mietteitä vaellukseen valmistautumisesta, vaelluskohteesta jmv. Pitäisin erikseen esim. Metsä-blogia, Kirja-blogia jne.

No, aikamoinen homma siitäkin tulisi – kirjoittaa välillä sinne ja tänne. Ehkä on parasta jatkaa entiseen malliin – päivä kerrallaan – yksinkertaisesti.

Tai mitä mieltä sinä lukijani olet?