Varhaisperkaus

Varhaisperkaus kuusitaimikossani on pahasti myöhässä. Tosin ei nyt tällä metsitetyllä palstalla hätää, mutta kahdella muulla palstalla tilanne on ilkeä. No, ehkä jotenkin vielä korjattavissa ja autettavissa vesakkojen varjostamiselta. 

Eilen olin parisen tuntia oksasaksilla huiskimassa, mutta on se sen verran hidasta puuhaa, että jotain on keksittävä homman vauhdittamiseksi. 

 Tämän palstan istutettu alue päättyy kallioalueen edustalla olevaan ojanreunaan. Kallion reunamatkin olisi hyvä siistiä, no katotaan, pahimmat paikat ensin.

Sisilisko lämmittelee tässä pöllin reunalla. 

Huhkinnan päätteeksi menin veljen rantaan eväitäni haukkaamaan ja nauttimaan merinäkymästä.

Metsähommeleissa

Torstaina käväisin metsäpalstallani oksasaksilla huhkimassa ja huiskimassa. Sää suosi käyntiäni, oli mitä kaunein ja lämpimin päivä, melkein paahteinen. 

 Aloitin talvijälkien ja poistettavien tarkastelun palstan reunamilta ja ojan reunalta. Ei aikaakaan, kun ylläni korppi kierteli ja kaarteli raakkuen, taisi sanoa että katos, mukava tappa vanha tuttu. Häipyi siitä sitten.

Erotin vielä lehdettömät ja piiskamaiset roskapuiden vaaleat rungot sojottamassa syvän vihreiden taimien, tai jo varttuneiden kuusentaimien helmoissa.

 Rauhalliseen tahtiin huhkin ja varovasti astelin epätasaisessa maastossa. Katselin aluetta samalla muistellen. 

Tässä yllä vielä tasaisella alueella oli aikoinaan olkikattoinen savusauna. Muistan hyvin sen noenmustat isot ja vankat lauteet, seinät, padan. Pieni ikkunakin siellä oli.

Ylempänä saunan takana kallioiden välissä oli meidän lasten ns. urheilukenttä. Korkeushyppyä muistan siellä harjoitelleeni ja mäenlaskua.  

Jämerän haavan joku on kaatanut, lie ollut tiellä. Olisinpa tiennyt, sen olisi voinut kotiin polttopuuksi raahata.

Saunapaikasta metsänreunaa eteenpäin sijaitsi maakellari, jonka seinät isä vuosittain kalkitsi. Siellä säilytettiin perunat, äidin säilömät hillot ja sienet, kunnes uusi kellari kotitalon läheisyydessä oli valmis. 

No, paljon jäi vielä huhkimista, mutta otan rauhallisesti pikkuhiljaa. Metsäpalstalla kävely näet vaatii erilaista kuntoa ja tarkkaavaisuutta kuin valmiilla lenkkipoluilla, eikä parane hättäillä, ettei mättäille kumoon kupsahda. 

Ailahteleva huhtikuu

Huhtikuussa sää on ollut epävakaista - kuin empisi kevätilmojen kanssa - suorastaan huikentelee, sanoisin. 

 Aamusella oli piha jälleen lumipeitteinen - kevätkukkaset joutuvat lujille moisesta säävaihtelusta.

 Lumikuuroja kesken lenkkeilyä tämän tästä, Parainen 13.4.2020

Tänään oli päivällä välillä niin, niin aurinkoista, hetkessä sitten taas pyrytti, ihan poskia pisteli. 

No, tosilenkkeilijä ei ole säiden armoilla, minä pakkaan olemaan, aina välillä. Sain kuitenkin viitisen kilometriä tallattua. 

Pääsiäisajelulla

Tänään tuli käytyä Turussa, pikaisesti ja turhaan. Meinasin, että näin pääsiäispäivänä Wiklundin Apteekissa olisi rauhallista käväistä ja kun oli sadepäiväkin. Vielä ennen lähtöä tarkistin apteekin kotisivuilta aukioloajan. 

Eihän mulla nyt suurempaa asiaa ollut, pari vitamiinipurkkia olisin tarvinnut. Mutta eristyksissä oleminen pakotti levottoman liikkeelle, jotenkin jonnekin edes. 

Autolta Kauppiaskadulle tullessani edelläni käveli kaksi veijaria muovikassit heiluen. Kuulin heidän puhelevan: ”Tonne nosturin hyttiin olis hyvä leiriytyä. Olis rauhallista ja mahtavat näkymät.” Sitten kuulin jotain kuminauhasta, mahdollisesti suunnittelivat sillä kulkua jotenkin ylös ja alas, kuvittelin. 

Nauratti moinen luovuus ja ajattelin että korona-ajan luovuus levittäytyy, tarttuu kuin korona ikään itse kuhunkin. 

No niin, mutta kun tulin apteekin ovelle, oli siihen teipattu lappu: Apteekki on suljettu 12.4. ja 13.4. Siihen hyytyi nauru, seisoin siinä ainakin viisi minuuttia, en meinannut uskoa silmiäni. Ovi ei auennut, hiljaista oli kaikkialla, ei valoja, ei ihmisiä, uskottava oli. 

No, se siitä sitten, kävelin korttelin ympäri ja autolle. Tulihan autoa ajelutettua, ettei vallan jämähdä.

Metsäkävelyjä

Metsäteitä ja -polkuja riittää kotiseudullani, ei tarvitse kauas mennä. Ja on ollut helppo astella: lumet ovat sulaneet ja reitit kuivuneet. Siitä vaan lähimpään metsään ja raikkaaseen kevätilmaan!

 * 

Alkuvuodesta ehdin urheilukaupasta hankkia juomapussin rinkkaani. Vaikka en päässytkään vaellusreissulle sitä käyttämään, on se ollut kätevä täälläkin pidemmillä kävelylenkeilläni: vesi on helposti saatavissa ilman pullon kaivamista repusta. Ilmojen lämmetessä sitä hikoilee, jolloin pitää juoda usein. 

Ilmojen lämpeneminen on saanut keventämään pukeutumista. Esimerkiksi tarkenen jo hyvin vaellushatulla, ”aavikkohatulla”, se suojaa hyvin kasvoja auringolta. Tällä viikolla UV-indeksi on jo kohonnut kahteen.

Talvilenkkarit vaihdoin tavallisiin lenkkareihin, ovat kevyemmät ja taitaa iskuvaimennuskin olla parempi mikä on hyvä pointti asfalttiosuuksille joutuessa. Välillä on kyllä pistettävä vaelluskengät jalkaan, jotta pysyvät kuosissaan, siis vaelluskunnossa.

Mitä tänään, sitä huomennakin

Toisin sanoen näin korona-aikaan eristyksissä olleena toistuu päivästä toiseen jokseenkin samat kuviot: Lenkkeilyä, kirjojen ja lehtien lukemista, musiikin kuuntelua, jumppaa, kirjoittelua ja aina sopivin väliajoin kahvittelua ja ruokailua.

Huomaan katselevani ulos tavallista useammin; seurailen miten korskea tuuli vääntelee kaarelle puiden latvustoja ja miten pikkulinnut ja oravat liikehtivät puusta toiseen.

Ankkalammen sauna / maauimala, Paimio 5.4.2020

Mieluista on ollut lenkkeillä. Nyt siihen on ollut kirjastokäynneiltä ja harvenneilta kauppareissuilta ruhtinaallisesti aikaa, eikä muitakaan asiointeja juuri ole. 

Etelä-tirolilainen vaelluskumppani viestittelee murheissaan, miten valtavasti siellä päin on koronatartuntoja ja -kuolleita. Ihmiset saavat liikkua kotoaan vain 200 metrin etäisyydessä. Toistaiseksi meillä toisin, voimme vapaasti kulkea ja retkeillä ulkona.

Puhelimeni lähettää tiuhaan muistoja vanhoista vaelluskuvistani kuin kiusotellakseen. Haikeana huokailen, että täällä sitä nyt ollaan, ikään kuin tyhjän päälle pudonneena, etelään lähtöni kun meni mönkään koronan takia. 

No mutta kiitollinen olen terveydestä, voin täällä ilmojen lämmetessä ja päivien pidentyessä kävellä mielin määrin. Kiitollinen olen myös, että olen useina vuosina voinut kulkea etelän lämmössä pisin pyhiinvaellureittejä; eukalyptusmetsikköjen poluilla, meren rannoilla jne. ihanissa maisemissa.

Ollaan tarkkoja koronalta suojautumisessa ja pysytään terveinä!