Kävelyllä

Viikki

Tällaisia ulkohuusseja ei juurikaan enää näe.

Kuvaavaa

Viikki, Metsätieteiden talon edustalla kolmen koivun ryhmä.

Edelleen Flauberttia lainaten: TIEDE Tieteen ja uskonnon suhteesta: ”- vähäinen tieteen tuntemus etäännyttää uskosta. Syvällisempi johdattaa siihen.” Miten tuon sanoman voisi tulkita, oletteko samaa mieltä? USKONTO: ”Sekin yksi yhteiskunnan tukipilareista.”

Flaubertissa minua viehättää hänen sanojensa ytimekkyys, kuiva ja yksinkertainen ”totuuden” ilmaisu, joten on rentouttavaa kaiken nykyisen hälyn ja touhun keskellä palata hänen sanojensa koruttomuuteen.

Sinnikkyys

  Ruusut jaksavat kukkia, vaikka talvi jo kolkuttelee ovelle.

  Sinnikkäästi sienet putkahtelevat ylös vahvan ruohon keskeltä.

Gustave Flaubert (Valmiiden ajatusten sanakirja (2010, s. 128, ilm. ensimmäisen. kerran v. 1911): ”Sienet. Syökää vain torilta hankittuja.” Hänen aikakaan se taisi olla turvallisinta. Mutta nykyään on vaikeaa tietää mistä torin sienet ovat peräisin ja ketkä niitä ovat keränneet, jollei tunne myyjää. Mistä muuten tuollainen epäluuloisuus on minuun iskenyt? Liittynee vanhenemiseen, liika varovaisuus syöpyy minuun.

Vanhus-sanasta Flaubert kirjoittaa (mt., s. 149): ”Tulvan, rajuilman tms. sattuessa kylän vanhukset eivät muista milloinkaan aiemmin nähneensä samanmoista.”

Mielimaisema

Tänne joen äärelle on aina mukava tulla; katsella sen valtavaa virtausta ja kuunnella kohinaa. Valitettavasti pauhina videossa ei vastaa luonnossa kuultua.  Jokimaisema vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tämä videoharjoitelma on otettu muutamia päiviä rankkasateiden jälkeen. Vesi on aika korkealla ja virtaus voimakasta vieden mukanaan kaikenlaista kuten maa-ainesta. 

Ristilukki

Upea ristihämähäkki ja vähän pelottavan näköinen

Yhtenä päivänä sain ihailla suurta ristihämähäkkiä ja sen kutomaa taidokasta verkkoa aivan ulko-oven lähellä. Siinä se heilahteli verkkoineen päivineen räystään alla. Taisi tulla bongattua elämäni ensimmäinen ristilukki. Ihmeelliseltä näytti sen iso ja auringossa välkehtivä verkko. Onneksi tuli otettua kuva, sillä aamulla se oli jo poissa.

Nyt jälkeenpäin valokuvaa katsellessa tulee mieleen tutkimukseni, jota yritän pikku hiljaa päivittäin työstää. Työni on ollut kuin verkon rakentamista itse aiheen, tutkimuskohteen ympärille. Se on ollut kutomista ja purkamista kaiken aikaa. Välillä työ välkehtii ja kaikki tuntuu sujuvan ja välillä taas on muokattava vanhaa ja rakenneltava uutta. Muistutan itselleni, että fokusoi, fokusoi ja jätä kaikki epäolennainen. Tähän pyrkimykseen tuli avuksi ristilukin kuva verkkokalvollani aina kun tartun työhön.