Ilahdutti tässä yhtenä perjantaina käydä WAMin kesänäyttelyssä, kiitos miniän. Esillä on Antti Laitisen Taipuisa maisema. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen katsaus taiteilijan viimeaikaisiin teoksiin. Teoksissa metsä, puu, maisema – luonto saa mielenkiintoisia muotoja…
Viime postauksestani on yllättäen vierähtänyt tasan kuukausi. Jos muuten vilisti kesäkuu niin tuntuu tämä heinäkuukin mennä vilistävän. Kertailenpa tänne alustalle mennyttä kukkean kaunista ja lämmintä kesäkuuta.
Tuona helteisenä päivänä tuli käveltyä paljon, uskomattoman paljon. Vierailla reiteillä kävellessä ja mukavassa seurassa kilometrien kulumista tuskin huomasi.
Juhannuksen jälkeen (juhannus meni muuten suit sait rauhallisesti) olin pitkästä aikaa viikon verran Vantaalla kissan kaverina.
Kissan kanssa kaikki sujui hienosti, eikä oikeastaan kommelluksiakaan sattunut. Tai no yksi: Sain nimittäin päähäni lämmittää sauna.
Mutta siellä oli sellainen sytytin, musta sellainen, jollaista en ole milloinkaan nähnyt. Pyörittelin sitä aikani edestakaisin, että kummasta päästä se liekki tulee. Ja kun ei selvinnyt päätin ostaa kaupasta tulitikut, mutta unohdin. Ei kun uudestaan saunaan sytytintä pyörittelemään ja manailemaan, että on se nyt kumma… Vetäisin kunnolla, onneksi varovasti. Äkkiä sitten selvisikin: väärinpäin oli kädessäni, liekki leimahti kirvellen sisään kämmeneen.
Harmi, etten ottanut kuvaa sytyttimestä, se oli kuin vanhanmallinen revolveri. Mainiot löylyt sain ja tyytyväisen mielen ja siitäkin etten tullut antaneeksi periksi. Oikeastaan koko touhusta olisi pitänyt tehdä Nelli-juttu, sen verran hassu kohellus, naurattaa vieläkin.
