Metsä on kuin puutarha

Kallion edusta metsäpalstallani on kuin puutarha jäkälineen, kivenlohkareineen ja metsäkasveineen.

Lukuisat metsäkasvit, kuten saniaiset, kielot, sudenmarjat, kalliokielot, oravanmarjat, kurjenkellot, mäkitervakot ympäröivät kivenlohkareita. 

Auringonvalo erottelee värikkäät luonnonkukat heinien ja sarojen seassa. Valo saa ne ihmeellisesti välkehtimään. Harmi, etten saa vangittua pokkarillani luonnonkasvien herkkää loistoa, jota katselen aina virkistyen heinäämisen ja varhaisperkauksen lomassa

Vakiokirjastoni sulkeutuu heinäkuuksi. Kävin palauttamassa lainoja ja sattumalta poimin Tiina Pystysen kirjan Mä tahdoin paratiisiin palautettujen hyllystä. Lainasin sen noin vaan, ilman että luin riviäkään, siis melkein samalla tavoin kuin mitä Kylli Salo kuvasi Kunnallislehdessä (26.6.2012, s. 3) Siri Hustvedtin Lumouksen lainaustaan. Sekä Hustvedt että miehensä Auster ovat kuuluneet mielikirjailijoihini jo pitkään. Nykyään pidän Hustvedtia älykkään syvällisenä ja koskettavana ja siksi jopa parempana kirjailijana kuin Austeria.

Pystynen taas on paitsi kirjailija myös graafikko. Hän on aivan uusi tuttavuus minulle. Hänen kirjansa yllätti myönteisesti rehellisyydellään ja avoimuudellaan.
Kiehtovaa on myös hänen tapansa ja tyylinsä tarttua pohdinnoillaan niihin moniin harhoihin, joita saamme perinnöksi kasvatuksen ja kulttuurin myötä ja joita sitten kannamme elämässämme, kuten valinnoissamme ja ihmissuhteissamme.

Pystysen tuotanto ei taida olla kevyemmästä päästä kesälukemiseksi, mutta silti aion tutustua hänen aikaisempaan tuotantoon.

Pystynen, Tiina 2006. Mä tahdoin paratiisiin. Kirjoituksia elämänkoulusta. WSOY, Helsinki. 159 s.

Kääpä männyssä

Muutamissa puissa rakennusten liepeillä olen havainnut männynkääpiä. Auringon valossa ne erottautuvat hyvin ja pistivät silmään. Aloin aprikoida, jos olisivat omia puita, mitä tekisin.

Kääpä sienenä tuhoaa puuta lahottamalla sydänpuuta. Käävän monivuotinen sienirihmasto ulottuu ja leviää sydänpuuhun asti ulottuvista haavoista. Runsaslumiset talvet aiheuttavat haavoja ja repeämiä kuin myös myrskyt katkoessaan väkivaltaisesti oksia.

Varsinkin vanhat männiköt ovat alttiita männynkäävän lahotukselle. Sanoisin, että paksu- ja vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän laholle kuin ohutoksaiset.

Niin, saastuneet vanhat männyt (yli-ikäiset) poistaisin välittömästi varsinkin talousmetsistä ennen käävän laajempaa leviämistä puusta toiseen. Rakennuksen läheisyydestä kaataisin ennen kuin ne kaatuvat itse. Lisäksi välttäisin yleensä paksujen oksien karsimista.

Männynkääpä (Phellinus pini)

Juhannusaaton tunnelmissa

Sauna lämpiää,

katselen kukoistavaa luontoa, saunapolkua

merenrannan ja kallion äärellä.

Leinikit, heinät kimmeltävät sinisen taivaan alla,

auringon lämmössä,

vesi väreilee vienossa tuulen vireessä.

Syvässä hiljaisuudessa käki, mustarastas

julistavat kesän riemua, kauneutta.

Valkolehdokkien tuoksussa laskeudun veteen.

Tämä on onnea, tämä hetki tänä juhannuksena,

tämä tuokio elämässä.

Valkolehdokki (Platanthera brifolia)

Hyvää juhannusta!

Unkarinsyreenimme alkaa olla pikkuhiljaa täydessä kukassaan

Vaelluksella

Vekkeli, Pirkko ja Jäppinen, Liisa 2012. Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan. Helsinki-kirjat Oy, Helsinki. 251 s.

Aivan kuin olisin Vekkelin ja Jäppisen mukana kulkemassa Espanjan legendaarisella Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä, kun luen heidän vaelluskirjaansa. He vaelsivat noin 800 kilometrin Camino Francésin eli ranskalaisen reitin neljässä osassa viiden vuoden aikana.

Vekkeli ja Jäppinen kuvaavat kirjassaan sanoin ja kuvin vaelluksellaan kohtaamiaan ihmisiä, luontoa, kulttuuria ja pieniä värikkäitä sattumia. Heidän asenteensa on kiehtova: matkan voi tehdä voimiensa ja tuntojensa mukaan, pysähdellen ja nauttien.

Kirjan johdannossa Pirkko Vekkeli esittää houkuttelevan kutsun lukijalle : ”Lähde! Kyllä sinä voit lähteä, ei se vaadi trimmattua kuntoa, nuoruutta tai mitään ihmeellistä. Lähde, kun se nyt on siellä, se tie.”

No, siinä olisi haastetta meikäläiselle. Toistaiseksi riittäköön kuitenkin vaeltelu lähimaastossa, Suomen niin kauniissa luonnossa kesäkukkien ja heinien keskellä - niin, ja taimikossa.

Lapsuudenmaisemissa

Halslahden rannalla

Tämä uimaranta oli ahkerassa käytössä lapsuuden toverin kanssa. Paahteisena kesinä lämmittelimme välillä kalliolla ja sitten taas pulahdimme veteen. Uimapaikka ei ole enää niin ahkerassa käytössä ja siksi ruovikoitunut.

Uusi tulokas, kaunis (kelta)kurjenmiekka ilmestynyt kostealle rannalle.

Kiitos pikkuserkku, lapsuuden toverini! Oli ihanaa käyskennellä kanssasi lapsuutemme ja sinun kotimaisemissa. Nautin tavattomasti niistä kuvista, joita näkymät toivat mieleeni ja muisteluistamme.

Strindberg

 

Johan August Strindbergin kuolemasta on kulunut 100 vuotta (14.5.1912). Sen kunniaksi luen viimein Olof Lagercranzin kirjoittaman elämäkerran.

Lagercrantz, O. 2007 (1979/1980). August Strindberg av Olof Lagercrantz. Plus Eftertankar om Srindberg. Bonniers Förlag, Tukholma. 675 s.

Äitienpäivänä saamani upea hortensia alkaa piristyä.

Sireenipensaamme kukkii tänä vuonna kovin harvakseltaan, pitäisi leikata alas.

Pahalta näyttää taimikossa

Metsniittu 5.6.2012

Vielä toukokuun puolessa välissä ajattelin, että ei tässä hätää tämän taimikon kanssa. Mutta nyt epäröin, sillä viimeksi siellä käydessäni koko taimikon rehevyys näyttäytyi minulle kaikessa komeudessaan.

Näinä muutamina viikkoina heinän ja kaikenlaisen roskapuun kasvu on ollut valtaisaa. Taitaa olla paras hankkia naisten raivaussaha, esim. Stihl, valjaineen. Se säästäisi ranteita ja sormia. Niin, ja tietysti aikaa . Toisaalta, mukavaa on huhkia ilman koneen melua ja suojaimia.

Sauvon kirkonkylä

Casale Marittimossa ei juuri samanlaista ovea näkynyt.

Casale Marittimon kylän korkeuksissa oli ihana levähtää ja luoda katse kauas horisonttiin.

Täällä kauniissa Suomen kesässä Toscanan ja Casale Marittimon upeita maisemia ei niin vaan unohdakaan.

Sauvon kirkonkylässä, tutummassa ja arkisemmassa miljöössä kuin Casale Marittimossa kuulin kahvitellessani seuraavaa: Mitä kuuluu? No, kun kovin huudas, niin hyvin kuuluu.