Ja ihanainen kaikkialla missä kuljenkin, kotona, puutarhoissa, puistoissa, jokien äärillä.
Luonto kypsyy tauotta säässä kuin säässä – ja hymyilee heti auringon pilkistäessä poutapilvien rakosista.
Varjot pihamaalla, puiden rungoilla, vihreillä tantereilla läikkyvät kutsuvasti: ulos, ulos, ei kun ulos.
Ja mitä kuulenkaan: käen kukuntaa, mustarastaiden ja satakielten laulukonserttoa, väliin livertelevät peipposet, tintit ja monet muut pikkulinnut. Harakkakin ja varis koivun korkeuksista pistävät sekaan oman rääkäisynsä ei kun soittonsa.
