Helsinki-päivä

Eilen vietin varsin mukavan päivän Helsingissä. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt aikaa, joten oli korkea aika pistäytyä.

 

Tällä välin moni paikka oli muuttunut, esim. Akateeminen kirjakauppa ja Ateneumin taidemuseo, Rautatieasema, jotkut kahvilat. 

Ennen Ateneumiin menoa lounastin Saaran kanssa Café Violassa, joka sijaitsee Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä. Muutama asekel siitä, niin olimme auringonpaisteisessa puutarhassa. 

Tehtiin kierros. Kuivaa oli kaikkialla. Silti muun muassa rodot, atsaleat, liljat kukkivat komeasti ja värikkäinä. 

Puutarhakierroksen jälkeen riensimme Ateneumiin tutustumaan Albert Edelfeltin mestariteoksiin (1854–1905). Edelfelt oli kuulemma aikansa tunnetuin suomalaistaiteilija maailmalla, hän oli tuottelias naturalisti, realisti ja romantikko – ”eräänlainen moderni konservatiivi”. Joitakin maalauksia olin nähnyt ennen, mutta suurinta osaa en. 

Vaikuttavia maalauksia, todella. Koko kolmas kerros oli katettu monen tyylisillä teoksilla, ja myös hänen piirrrosluonnoksiaan oli nähtävänä, mielenkiintoista. 

Noin puolessa välissä kierrosta tuntui, että on pidettävä kahvipaussi Ateneumin bistrossa ja jatkettava sen jälkeen. Kierroksen jälkeen fundeerasin, että on tultava uudelleen ja koettava tämän kosmopoliitin maailma henkilöineen niin Suomessa kuin maailmalla.

Kesäkuinen kesä

Ja ihanainen kaikkialla missä kuljenkin, kotona, puutarhoissa, puistoissa, jokien äärillä. 

Luonto kypsyy tauotta säässä kuin säässä – ja hymyilee heti auringon pilkistäessä poutapilvien rakosista. 

Varjot pihamaalla, puiden rungoilla, vihreillä tantereilla läikkyvät kutsuvasti: ulos, ulos, ei kun ulos. 

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kesäkuun (2021) alkupäivänä.

Ja mitä kuulenkaan: käen kukuntaa, mustarastaiden ja satakielten laulukonserttoa, väliin livertelevät peipposet, tintit ja monet muut pikkulinnut. Harakkakin ja varis koivun korkeuksista pistävät sekaan oman rääkäisynsä ei kun soittonsa.