Tänään tuli käytyä Turussa, pikaisesti ja turhaan. Meinasin, että näin pääsiäispäivänä Wiklundin Apteekissa olisi rauhallista käväistä ja kun oli sadepäiväkin. Vielä ennen lähtöä tarkistin apteekin kotisivuilta aukioloajan.
Eihän mulla nyt suurempaa asiaa ollut, pari vitamiinipurkkia olisin tarvinnut. Mutta eristyksissä oleminen pakotti levottoman liikkeelle, jotenkin jonnekin edes.
Autolta Kauppiaskadulle tullessani edelläni käveli kaksi veijaria muovikassit heiluen. Kuulin heidän puhelevan: ”Tonne nosturin hyttiin olis hyvä leiriytyä. Olis rauhallista ja mahtavat näkymät.” Sitten kuulin jotain kuminauhasta, mahdollisesti suunnittelivat sillä kulkua jotenkin ylös ja alas, kuvittelin.
Nauratti moinen luovuus ja ajattelin että korona-ajan luovuus levittäytyy, tarttuu kuin korona ikään itse kuhunkin.
No niin, mutta kun tulin apteekin ovelle, oli siihen teipattu lappu: Apteekki on suljettu 12.4. ja 13.4. Siihen hyytyi nauru, seisoin siinä ainakin viisi minuuttia, en meinannut uskoa silmiäni. Ovi ei auennut, hiljaista oli kaikkialla, ei valoja, ei ihmisiä, uskottava oli.
No, se siitä sitten, kävelin korttelin ympäri ja autolle. Tulihan autoa ajelutettua, ettei vallan jämähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti