lauantai 28. joulukuuta 2013

Paimion polulla

Jälleen on sadepäivä. Vesisateet ja reippaasti plusasteiset kelit tuntuvat oudolta näin vuoden viimeisinä päivinä.

Lähdin kuitenkin sateesta huolimatta patikoimaan Paimion polulle, tosin lyhyemmälle ”oikopolulle”, joka erkani Rivonmäenreitiltä vasemmalle. Välillä pidensin lenkkiä poikkeamalla polulta muutaman kerran ylämäkiin ja sitten taas alas.

Onneksi tuli lähdettyä, sillä mäntymetsän reunustamaa kuivaa lenkkitietä on virkistävää kulkea ja nuuhkia raikasta ulkoilmaa. Samalla tuli katsastettua myrskytuulien aiheuttamia vahinkoja.

Myrsky näyttää kaataneen puita melkoisesti sieltä täältä.

Hienosti on kaatuneet puut korjattu lenkkitien varteen - taas on lenkkeilijän turvallista kulkea.

Onpa myrsky riehunut ja merkannut käyntinsä omakotitalojen läheisyydessäkin.
***
 
Lenkillä bongasin varpujen ja kallion lähistöltä pulmusen. Siinä se maassa vilkkaasti hyppelehti. Sen erikoinen, pään puhdas valkoisuus ja siipien musta ja valkea vilahdus herätti huomioni. En muista nähneeni mokomaa ennen ja tunnistinkin sen vasta kotona lintukirjasta. Ja taas kävi niin kun lähestyin lintua, pyrähti se lentoon juuri kun räpsäsin kuvaa.
Tässä se pulmunen hyppelehti. Sen valkoista päälakea en tästä kyllä erota.

2 kommenttia:

  1. Ettei vain olisi ollut pyrstötiainen? Pulmuset eivät metsissä viihdy, se on avomaiden siivekäs.

    VastaaPoista
  2. Totta, taitaa lintu sittenkin olla pyrstötiainen. Luin kuvauksen pyrstötiaisesta pienestä lintukirjastani: ”Pieni valkopäinen tiainen, jolla on hyvin pitkä musta valkoreunainen pyrstö…, vatsapuoli valkea…” vastaa se kyllä näkemääni valkoista lintua.
    Lintu näytti siellä metsässä niin valkoiselta ja pyrstökin lyhyehköltä, että hätäisesti päättelin sen olevan pulmunen, vaikka kirjassa sanotaan pulmusen pesivän yleisenä Lapin perillä aukeiden tuntureiden laella. Tokkopa se nyt tuota maastoa tunturiksi luuli.
    Sitä paitsi kirjan mukaan pulmusen pitäisi myöhäissyksystä olla jo Keski-Euroopassa, mistä palaa helmi-maaliskuussa, joten oikeassa olet.
    Äänekkäästi ja kevyesti se visersi lentoon korkealle koivun latvaan pyrähtäessään, jos vain olisin tunnistanut äänen… No, vaikuttavan kaunis lintu oli joka tapauksessa.
    Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista