Ateneum: Alice Neel

Syyskuun viimeinen päiväni vierähti Helsingissä. Sinne vilinään on aina mukava piipahtaa, oli sää sitten millainen tahansa.

Kovin tuulista olikin, mutta auringonpaisteista kuitenkin. Siinä tuulessa kaupunkinäkymien valokuvaaminen jäi. Sen sijaan kiiruhdin Ateneumiin tutustumaan Alice Neelin näyttelyyn. 

 

Ja kannatti käydäkin. Vaikuttavaa oli katsella hänen paljonpuhuvia taulujaan. Melkein kaikki olivat muotokuvia, jotkut hätkähdyttävän rohkeita, rujoja, väkeviä, paljon puhuvia. Tummilla ja vahvoilla väreillä Neel onnistuu ilmaisemaan kurjuutta, köyhyyttä ja häivähdyksiä mallien luonteenpiirteistä, kuten ylimielisyydestä, uhmakkuudesta ja ylväydestä. Kaiken kaikkiaan näyttely oli mielenkiintoinen!  

Sittemmin kävin Saaran kanssa syömässä lounasta, kokeilimme nyhtökaura-annosta. Ei hullumpaa, maukasta oli, tosin aika suolaista. Niin, sen verran suolaista, että sai minut huomauttamaan siitä tarjoilijalle.

Illemmalla leukaperät olivat kumman arat, ehkä seurausta paljosta puhumisesta ja nauramisesta Saaran kanssa tai nyhtökauran jauhamisesta.