Jokasyksyinen haravointi käy monipuolisesta kuntoilusta. Nyt sitä onkin riittänyt minulle toviksi,
kolmisen viikkoa, eikä loppua näy, no loppusuoralla kuitenkin.
Tuulessa
hulmuava paljas latvusto on kuin hermosolut synapseineen aivoissamme. Latvuston liikehdintää on mukava katsella.
Haravoinnin
välillä on hyvä ojentautua pitkäksi ja luoda katse taivaanrannan sineen, katsella
miten tuuli kuljettaa pilvipalleroita. Niidenkin värit näyttävät muuttuvan
kaikenaikaa.
Liikunnan tehokkuutta lisää kumartumiset, vedot ja nostoliikkeet
haravalla. Varsinkin kottikärryjen kanssa liikuskelu ja painavan lastin
tyhjennys tuntuu voimistavan kunnolla hartioita, käsivarsia ja selkälihaksia, niin
oikeastaan koko keskivartaloa.
 |
| Ja tämä ruusupenkin ainoa eloonjäänytkin intoutui vielä lokakuussa minulle kukkimaan, ikään kuin kannustukseksi. |
Yhtä kaikki pihan siistiminen on mukavaa hommaa kuivassa säässä ja auringon
paisteessa, tekee hyvää keuhkoille ja virkistää mieltä.
Silti mieleni halajaa
pitkälle, pitkälle kävelylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti