keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Lunta sittenkin

Juuri eilen puhuin lumettomuudesta, niin eikös aamulla ollutkin maa ohuen lumikerroksen peittämä. Ei kuitenkaan pitkään, suli siitä sitten sohjoksi ja lähes olemattomiin.

Hyvä kun tuli katsottua Icebugit valmiiksi. Ne vaan jalkaan ja menoksi. Oikeastaan ei ollutkaan liukasta, suojakeli näet. Mutta hyvät olivat jalassa, estivät jalkateriä lipsumasta sohjokohdissa. 

Tällä kertaa mietin astellessa, että mikäs mua on veltostuttanut ts. pidättänyt viime aikoina lähtemästä useammin lenkille. Jouluaikaakaan en voi kokonaan syyttää eikä arkitoimia. 

Kyllä yksi syy on lukuvimmani: kirjat, kirjat, lukematon määrä kirjoja lukematta. Toiseksi kynäileminen ja kolmanneksi sanoma- ja muut lehdet. Kaikki nuo vaativat liikaa istumista ja paikallaan oloa. Liikkumattomuus ja paikallaan olo, se jos mikä veltostuttaa! 

No, mitä tehdä? Suunnitelmallisuutta näihinkin puuhiin, mikä tarkoittaa valintoja; tarkemmin valittava miten paljon käyttää aikaa mihinkin puuhaan. Jaahas, nyt tulenkin ajankäyttöni rustaamiseen. Siihen en ryhdy! Riittäköön priorisointi: Liikunta ykköseksi! Miksi? sitäkin on hyvä miettiä, vaikka seuraavalla lenkillä. Miettiä ihan vaan motivaation takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti