Sunnuntaikävelyllä

Sunnuntaiaamu aukeni ankean harmaana ja pilvisenä. Silti päivä tuntui jotenkin keväisen valoisalta ja keveältä. Teki mieli, ennen kuin talvi vallan kaikkoaa, merenrannalle Karunaan.

Siellä se talvinen meri näkyy, kuusipuiden läpi. Mitä alemmas rinnettä tulin sitä vähemmän lunta.

Metsän vihreys näytti upealta, miten se olikin niin kauniin vihreä.

 

Oli tyyntä, oli hiljaisuutta, vain jää ritisi ja vaikeroi ikään kuin sanoakseen: kohta tästä on lähdettävä liikkeelle.