Suomen kansallismaisemissa, III/IV

Aamupäivän Kokonharjun aarnimetsäreitti oli siis mahtava kokea. Reitin jylhyys, kapeat polut ja jyrkät laskeutumat, valot ja varjot jäivät mieleen, ja se tunnelma siellä. 

Reitin jälkeen lounastimme Harjun Porttissa ja palasimme mökille. Mietimme pyörien vuokraamista, sillä tuntui ettei päivät riittäisi tutustua kaikkiin kiinnostaviin kohteisiin. Pyörillä meno Kruunupuistoon, Suomen Metsämuseo Lustoon sujuisi sukkelammin. 

Iltapäivällä sitten taas menoksi, nyt pyörillä. Punkaharjun Paviljongista vuokrasimme vuorokaudeksi pyörät. Minulla pyöräily oli ensi alkuun huteraa, enhän ole oikeastaan Hyytiälän kesän 2015 jälkeen kunnolla pyöräillytkään.

Mutta into oli kova, vähitellen alkoi sujua, yritin pysyä Saaran perässä. Isommat mäet talutin ylös ja myös alas vaikka Saara rohkaisi, että anna tulla vaan. Ihmeen kärsivällinen hän jaksoi olla joutuessaan vähän väliä odottamaan, sillä niitä nousuja riitti ja kapeita oksaisia polkujakin.  

 Matkalla Kruunupuistoon poikkesimme Hotelli Punkaharjuun, Suomen vanhimpaan majoitusliikkeeseen. Ihastuimme miljööseen siellä; pihaan näköalaan, valoisaan terassiin. Kurkattin sisälle ja meinattiin, että täällä olisikin ihan mahtavaa viimeisenä iltana juhlistaa reissuamme.

Hotellilta jatkoimme pyöräilyä pisin Topeliuksen luontopolkua ja teimme kierroksen Lammasharjulle. Vielä alkuillasta järven vesi säteili kilpaa auringon kanssa, oli tyyntä, upeita varjoja kaikkialla. Pysähdyimme tavan takaa katselemaan itäsuomalaista harju- ja järviluontoa: koivut ja männyt olivat pitkiä ja paksurunkoisia, niissä silmä lepäsi. 

Kruunupuistossa vastassa oli idyllinen Inkeritalo, jossa wanhan ajan vohvelikahvila ja vieressä restauroitu 1920-luvun hirsinen rantasauna, hieno.  

Päivästä tuli pitkä ja antoisa, ehdimme tehdä hienoja pyörälenkkejä, nähdä jälleen upeaa harjumaisemaa. Ikimuistoinen päivä, kerta kaikkiaan! 

Suomen kansallismaisemissa, II/IV

Ensimmäisenä kävelypäivänä tulimme kahvila-ravintola Harjun Porttiin, olimme melkein jo perillä. Vieressä oli kauppa, josta ostimme ilta- ja aamupala-aineksia.

Kuulimme, että vielä olisi käveltävä pieni etappi Resortin infoon. Sieltä saimme infoa mökkimme sijainnista ja avaimen Tuunaansaaren järvenrantamökkiin. 

Astuessamme mökkiin laskimme rinkat ja huokasimme helpotuksesta, ihastelimme hetken kaunista ympäristöä mänty- ja koivupuineen, järvi oli ihan siinä lähellä. Keitimme kahvit, istahdimme ulos terassille levähtämään. Kotiuduttuamme lämmitimme illemmalla saunan. Saara kävi kauhukseni pari kertaa pulahtamassa kylmään (n. 15 asteiseen) järveen. Kuulemma ihan siellä vedessä meinasi hengitys salpautua, niin kylmää oli. 

Seuraava aamu oli aurinkoinen, taivas pilvetön ja sää eilistä paljon lämpimämpi.

 Aamupäivällä halusimme kiertää Kokonharjun luonnontilaisen aarnimetsäreitin. 

Vaihtelevaa reittiä oli mukava kulkea. Jylhät puumaisemat pysähdyttivät tarkkailemaan ympäristöä: kuuntelimme metsän rauhaa, puiden kahinaa, tikkojen päristelyä ja korpin raakuntaa, katselimme oravan liitoa puusta toiseen. Puiden välistä pilkahti upea näkymä Kokonselälle.

Suomen kansallismaisemissa, I/IV

Tiistaiaamusella matkasin Saaran kanssa Helsingistä junalla Saimaan vesistöjen äärelle. 

Sen sijaan että olisimme jatkaneet junalla perille Tuunaansaarelle jäimme pois Punkaharjun kirkonkylässä.

Lounastimme ja jatkoimme sitten kävellen, noin yhdeksän kilometriä, rinkkoinemme historiallista harjutietä pitkin majapaikkaamme. 

Matkalla pysähdyimme tarkastelemaan Kuikonniemen sotahistoria-aluetta, siis osaa yli 1200 km pitkästä linnoitusketjusta, jota rakennettiin Suomen itärajalle 1940-41 ja 1944. Näimme entisöidyn korsun, juoksuhaudat ja ajan loiventamia panssariestekaivantoja.

 Matkalle ihastelimme järvinäkymiä, harjuluontoa, valtavia metsämaitikkamättäitä, kultapiiskuja jne. 

Samoista luontomaisemista vaikuttuivat aikoinaan Keisari Aleksanteri I, Runeberg, Topelius ja monet muut runoilijat ja taiteilijat, eikä mikään ihme.