Vihreä taimikko

Tänään oli sangen otollinen sää huiskia ja raivata rehevähkössä taimikossa. Ei ollut hirvikärpäsiä eikä muitakaan ötököitä häiritsemässä. Oli tyyntä ja rauhallista, vain korppi raakkui ylhäällä korkeuksissa.

Tähän aikaan vuodesta taimikko erottuu kauniin vihreänä. Ruohot ja vadelmapensaat patsastavat ruskeina siinä taimen ympärillä. Myös piiskaiset pajut ja koivut ovat nyt lehdettömiä, ns. paljaina.

Kuivuneet heinät olisi hyvä ehtiä sotkea alas ja roskapuut ja -pensaat leikata ennen lumen tuloa.


Tyhjä punakylkirastaan (Turdus musicus WV: n muk.) pesän löytö kuusen oksilla ilahdutti.

Hosua ei kannata, sillä sammaleet, juurakot ja oksat ovat paikoitellen liukkaita. Katson tarkkaan mihin astun kuin kivisellä Kevätcaminollani ikään, ettei vaan tulisi haaveria.

Päivä on jo lyhyt. Näin pilvisellä säällä alkaa hämärtää kolmen ja neljän välillä. Tuohon aikaan se korppikin alkoi mesota taivaalla aivan kuin sanoakseen: kottii koht, kottii koht. No ainakin sen raakunta sai vilkaisemaan kelloa ja aatokseen, että alanpa tästä pikkuhiljaa lähteä.



 Kotona "raskaan työn raatajalle" maistui mehevä omeletti, jossa täytteenä sieniä ja purjoa. Päällä runsaasti persiljaa.