Tiistaiaamuna ennen juna-asemalle menoa otin vielä yhden kuvan komeasta katedraalista.
Pyhiinvaelluspassini melkein täyttyi leimoista. Ja uusi pyhiinvaellustodistus on nyt siististi kuljetuspakkauksessaan.
Maanantaipäivän aikana sain selvitettyä, miten edetä eteenpäin. Ja myös vähän tietoa reitistä Camino del Norte, jolle kaavailen lähteä. Reitin pituus on noin 830 kilometriä ja alkaa paikasta Irun.
Päätin siis jatkaa ainakin Iruniin. Valitsin junan, koska se on edullisempi ja nopeampi kuin bussi.
Irun on aivan Ranskan ja Pohjois-Espanjan rajan tuntumassa.
No, koko päivän istuin junassa. Aamu kymmenestä ilta yhdeksään.
Katselin tiiviisti Pohjois-Espanjan jylhän kivisiä ja metsäisiä vuoria, laajoja hedelmä- ja viljaviljelyksiä.
Junassa oli paljon ranskaa puhuvia caminolaisia, jotka eivät taitaneet englantia. Heitäkin seurailin, olivat iloista väkeä.
Kaikilla meillä junan caminolaisilla oli tarkoitus yöpyä Irunissa, eikä kellään tainnut olla tietoa majapaikasta.
Santiagossa sain kahden pensionaatin osoitteet, mutta ei tarkempaa sijaintia kuin että ovat lähellä juna-asemaa.
Olin siinä menossa taksiin, kun korealainen mies, caminolainen, kysyi voisiko hän tulla samaan pensionaattiin samassa kyydissä. No, mikä ettei.
Ihmettelin, miksi taksikuski oli niin töykeä, paiskeli ja sovitteli keppiäni ynseästi.
Selvisi ja ymmärsin kyllä miksi, sillä ajomatkaa oli vain viisikymmentä metriä.
Pensionaatti oli siinä ja toinen toisella puolella katua. Respa oli baarissa, missä kova mökä ja televisio pauhasi. Vastaanottoihminen ei osannut sanakaan englantia. Kului ikuisuus ennen kuin hän ymmärsi, että haluamme kumpikin oman huoneen. Korealainenkaan ei oikein taitanut englantia.
Aina välillä paikallisille piti jakaa trinkkejä ja ties mitä juomia. Muita caminolaisia kerääntyi ympärille majoittuakseen paikkaan.
Korealainen antoi tietonsa ja maksoi luottokortilla ensiksi. Ja kun tuli minun vuoroni maksaa, maksulaite ei hyväksynytkään Visaani.
Siitä paikasta minä otin vauhtia ja lähdin tien toiselle puolelle pensionaattiin.
No, siellä oli vielä kaameampi mökä ja hurjan näköistä porukkaa. Ja taas caminolaisia muitakin tulossa ja jonossa.
Sanottiin, ettei ole kuin kimppahuoneita. Edelläni oli aika vanha caminolaismies, hän halusi nähdä huoneen ja minä perässä. Siinä hississä varmistui, että meidän pitäisi majoittua samaan huoneeseen.
Tein täyskäännöksen ja hissillä alas. Vastassa molemmin puolin hissiä nojaili kaamean näköiset tyypit. Samat, jotka, silmä tarkkana baarissa seurailivat meitä caminolaisia. Hätkähdin, että nyt ryöstävät. No, siitä ohi vaan, ja eikös korelainen ollut tullut myös. Kysyin, etkö jäänytkään johon ilmoittauduit. Sanoi, että ei, sain rahat takaisin. Ja caminolaisia tuli lisää.
Nyt en enää jäänyt seurailemaan miten korealaisen kävi ja muiden, oli jo myöhäkin. Marssin kiivaasti takaisin juna-aseman taksipaikalle ja sanoin, että hotelliin tai hostellin.
Kuski puhui vain espanjaa, mutta ymmärsin, että halusi tietää pitikö hotellin olla lähellä rautatieasemaa. Ei tarvitse olla, sanoin. Ja hän ajoi ja ajoi. Ajattelin jo, että mihin nyt joudun.
Nyt taidetaan olla lähellä, kun viittoili että tuo vai tuo. Sanoin että halvempi. Ei tainnut kuitenkaan ymmärtää. Kuski oli fiksu sanoessaan hotellin edustalla, että hän menee kysymään onko tilaa minulle.
No oli tilaa, onneksi, ja tarjoushintaan.
Aikamoista sählinkiä tuli rauhallisen junamatka jälkeen - loppui kuitenkin hyvin.
Ei ihme, että taksimatka kesti, sillä hotelli on keskustasta aika syrjässä. Kävelin saman matkan tänään, ja kesti melkein tunnin suuntaansa.
Mutta sijainti on huomista lähtöä ajatellen hyvä.
Niin ilmeisesti vielä jatkan pohjoista reittiä täältä Irunista, kun ostin opaskirjasenkin, hankin kirkosta uuden pyhiinvaelluspassin ja ruokakaupasta evästä.
