Porto - Vila do Conde

Kätevästi pääsin bussilla Mercadoon. Siellä join aamukahvit ja katselin että minne päin nyt. Kahvilassa sain hyvät ohjeet: kiivettävä ylös sillalle ja sitten vain suoraan eteenpäin. Sillan jälkeen näkyivät tutut keltaiset nuolet.

Näkymä ylhäältä sillan raosta.

Eikä aikaakaan, kun Atlantti tyrskyineen ja kuohuineen oli siinä edessäni.

Jestas, kun oli upeaa olla ison meren äärellä. Taivas oli sopivasti pilvinen, aurinko lymysi pilviverhon takana. 

Välillä istahdin penkille, joita oli aina sopivan välimatkan päässä, ihan vain kuuntelemaan aaltojen pauhinaa ja kuohuntaa. Lauha tuuli henkäisi vienosti.

Tuntui uskomattomalta olla kävelemässä kilometrejä lankkusiltaa pitkin. Taakse ovat jääneet teollisuus- ja maanviljelysalueet, moottoritiet, maaseudut kylineen, metsätiet ja polut.

Muinaisia kalan suolausaltaita.

Pysähtelin jatkuvasti valokuvamaan, ja eikös puhelin jo heti alkumetreillä ilmoittanut, että kuvaa ei voi ottaa, ei ole tallennuskapasiteettia. Onneksi on kamera mukana, sillä sitten napsin kuvia tämän tästä.

Seuraavassa kahvipaikassa toimi wi-fi, niin sain poistettua puhelimesta kuvia.

Miehet kallioilla viittoilivat ja huusivat, kun olin mennä väärään suuntaan lankkusillan loppuessa. Denisen keppi oli jälleen suureksi avuksi kallioille kavutessani. Käärmekin säikäytti minut pahan kerran.

Päivästä tuli pitkä. Aamulla seitsemän paikkeilla liikkeelle ja nyt illalla vasta kuuden jälkeen majapaikassa.

Huomenna jatkan Atlantin rannikkoreitillä.