Baiona - Vigo - Redondela

Baionan varsinainen suosikkikohde on keskusta uimarantoineen ja rantavilinöineen. Se  jäi näkemättä, kun tulin vähän kuin vahingossa ohittaneeksi sen.

Majoituin edulliseen hotelliin, albergueta kun ei ollut. Ja jäin vielä sunnuntaipäiväksi sinne vaikka ei niin kovin  mieluinen kaupunki ollutkaan.

Kantapääni pistelivät, niin ajattelin suoda niille lepoa, ettei tule mitään vakavampaan.

Heti maanantaiaamulta camio oli minulle suosiollinen. Majapaikasta kiiruhdin aamukahville jo tavan mukaan. Ja kun oli maksun aika sanottiin, ei maksua, ei mitään kun kerran olen menossa Santiago de Compostelaan.

Ponte románica s. XII - Nigrán.

Toisen lahjan sain, kun olin kävellyt noin kolmisen tuntia erilaista tietä ja polkua.  Nousun laelle päästyäni toivoin jo kovasti näkeväni baarin, jossa voisin laskea kantamukseni alas hetkeksi. Siellä erään talon portista tupsahti nuori rouva eteeni kysyen, olenko menossa Santiagoon, että tarvitsenko jotain, vettä, syömistä tai kahvia. Kuullessani sanan kahvi ilahduin ja otin kutsun taloon vastaan.

Siellä oli myös äitinsä, miehensä, poikansa ja pari pientä koiraa.

Minulle raivattiin tilaa pöydän ääreen, ja ensiksi sain ison lasillisen tuoremehua kahvia odotellessani.

Rouva puhui vähän englantia, sillä jotenkin yleistä kommunikoitiin.

Lähtiessäni hän vielä monta kertaa kysyi, tarvitsenko jotain, hän niin mieluusti antaisi, ja tyrkkäsi vielä appelsiinin pussiini. 

Voi hyvä tavatonta! Päivittelin ja kiittelin - ei maksaminen tullut nytkään kysymykseen, vaan sanoi kaiken olevan lahja minulle.

Virkistyin kovasti tästä ystävällisyydestä ja pienestä levosta. Askel nousi kevyesti.

Kuumuus kyllä aika pian alkoi painaa, lämpöä oli jo lähellä 30 astetta. Ja kahville oli taas poikettava.

Aika usein, jos kohdalle osuu vanhempi mies- tai naishenkilö, sanon jotain. Eilen upeiden kukkien kohdalle tulin siihen yhtaikaa vanhan rouvan kanssa. Ylistin kukkien kauneutta ja mitä kaikkea suurieleisesti. Rouvan taholta seurasi varsinainen puhetulva. Hänellä oli kädessään pieni sirppi ja huitoi puhuessaan sillä aivan kasvojeni edessä. Vähän pelotti, jos vaikka osuu. En ollut varma, näkikö hän edes minua kunnolla.

Santiagon katedraalia hän ylisti kovasti. Ja kun kuuli olevani yksin liikkeellä, alkoi hän pidellä ja puistella päätään.

Tässä kohtaa olin vähällä ottaa kylmän suihkun, sillä läpikotaisin olin jo muutenkin kuumuudesta märkä.

Vigoon tulon kunniaksi.

Vigon keskusta-aluetta - täytyy sanoa, että nämä kaupunkien keskustat ja vilkkaat maantiet eivät ole mielikohteitani. Ohitan ne hissukseen - en saa kunnon kuvaakaan otettua.

Perillä Redondelassa. Istuin kahvilla ja katselin kun caminolaisia lipui ohi ja etsi albergueta lähistöltä. Minun ei tarvinnutkaan nyt etsiä, katsoin vain mihin heitä ohjattiin ja seurasin perässä.