Näkymiä huoneeni ikkunasta, 6. kerroksesta.
Polveni taisi kuitenkin loukkaantua siitä rinkan kanssa lattialle kupsahtamisesta. Tai sitten se ei pitänyt eilisistä välistä aika jyrkän pitkistä nousuista ja laskuista.
Ajattelin olla sille armahtavainen ja sallia lepoa varmuuden vuoksi tämän perjantaipäivän.
Aamupalalla näin yllättäen meksikolaispariskunnan, Elidan ja Marion (nimet taidetaan kirjoittaa toisin).
Hauska yhteensattuma jälleen. Ensin näin heidät huhtikuussa Tomarissa ja sitten matkalla Ansiãoon ja nyt toukokuussa kolmannen kerran täällä S. João da Madeirassa.
Pariskunta ei puhu lainkaan englantia, ja minä jonkun sanan espanjaa. Kommunikointi on vähän koomillista, mutta jännää kun jotain selviää.
He pitävät myös vapaata tänään. Kävelevät huomenna yhdeksän kilometriä, yöpyvät Hotelli Pedra Belassa (En tiedä, missä se on, ei ole mainittu opaskirjassani.) Jatkavat sitten taksilla (!) Portoon. Sanoivat olevansa kesäkuun ensimmäisenä päivänä Santiagossa.
Elida vei kassillisen vaatteita läheiseen pesulaan. Pestävää kertyy eri tavalla kahdelta kuin yksin matkaajalta.
Täällä muuten monesti ihmetellään ja puistellaan päätä, kun kysyttäessä kerron käveleväni yksin Lissabonista Santiagoon. Viimeksi eilen respassa. No, ei kai se niin tavatonta ole. Sveitsiläinen Hans ja belgialainen Denise kävelevät myös yksin.
Tässäkin noin kahdenkymmenenyhden asukkaan kaupungissa päällisin puolin katsottuna on historiallisista valtakausista enää rahtunen jäljellä. Ovat jääneet teollisuuden ja modernisaation alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti