Eilen otettiin viimeiset omenat alas. Niin luulin. Näytti ettei ainuttakaan olisi enää puussa
Ihmeekseni postia hakiessa näin oravan kipittävän iso omena suussa pisin omenapuun runkoa. Näytti hauskalta; tuostapa olisin saanut kivan kuvan, meinasin ja pysähdyin katselemaan.
Siinä puuta tähyillessä juolahti mieleen, että mistä se nyt omenan on löytänyt? Oravaa ei enää näkynyt, mutta pari omenaa näytti kuin näyttikin jääneen aivan vihreiden lehtien katveeseen ylös korkeuksiin. Hyvä, jäipähän oravallekin säilöttävää.
Nyt tuntuu mukavalta, kun sain omenat ajoissa säilöön. Monenlaista saamme murskatuista ompuista. Esimerkiksi mainioita jälkiruokia helposti lisäämällä vaahterasiirappia, kanelia taikka kermaa tai raejuustoa, jäätelöä. No niin, vaikka mitä.
Kahden munan munakkaasta lisukkeineen ja kahvikupposesta saan vauhtia päivään. Ukkonen kuuluu jyrähtelevän pienen sadekuuron kera, ja jo nyt aurinko taas lämmittää pilvien lomitse.
Kauniita hetkiä päivääsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti