Kirjat pärekoriin

Eräänä sateisena aamupäivänä Nelli sai puhdin etsiä kirjojaan - lähinnä niitä joista luuli raskivansa luopua. Löytyneitä hän pinosi keittiön pöydälle esitelläkseen Nestorille, jos vaikka kiinnostuisi jonkun niistä lukemaan.

Nelli: ”Katso nyt, noin paljon olen joskus ostanut kirjoja, ja mukamas hyödyllisiä.
Nestori: ”Roskiin vaan!”
Nelli: ”Aivan turhia ja kalliitakin! Ja miten raskin noin uudennäköisiä ja hienoja kirjoja kirppikseen viedä?” 

Nestori ei pukahtanut mitään, jatkoi vaan sanomalehden lukuaan. Nelli ajatteli, että voisi sitä nyt vähän kiinnostuneempi olla ja kipaisi hakemaan pari kirjaa lisää. 

Nelli: ”Katso nyt, kohta tämä pino kaatuu, pitää tehdä toinen viereen. Voi jestas, miten paljon olen laittanut rahaa näihin ja melkein lukemattomia kaikki. Mikähän vimma minulla on ollut. Kuules, sanos nyt mitä nämä kirjat kertovat minusta?” 

Nestori nosti katseensa: ”Sitä, että sinua on helppo yllyttää mihin vaan.” 

Nelli vähän närkästyi, muttei sanonut mitään. Nestori jatkoi lehtensä silmäilyä. Sitten hän sanoi: ”Nyt olis pärekorit tarjouksessa. Mun pitäis mennä ostamaan.” 

Nelli: ”Mihin sä pärekoreja tarvitset?
Nestori: ”Mitä luulet, mitä nyt pärekoreihin laitetaan?”
Nelli: ”No mitä?”
Nestori: ”Vaikka niitä sun kirjojas.”