Siinä sitten ihasteltiin kaunista sinitaivasta, aurinkoista ja valoisaa aamua. Hetken niitä näitä jutusteltuamme herettiin luettelemaan eläimiä, joita olimme pihoillamme nähneet.
Pihojemme poikki on juoksennellut muun muassa kaunis tuuheahäntäinen kettu ja kauriita, fasaaneja ja jäniksiä.
Sitten naapuri huudahti, että voi miten suuria olivatkaan kaksi jänistä ihan ikkunamme edessä yhtenä aamuna!
”Siinä ne valtavat, pulleavatsaiset jänikset tuijottelivat toisiaan korvat pystyssä. Vastatusten tuijottelivat, herkeämättä tuijottelivat. Sanoin miehelle, että katsos nyt, nuo jänikset ovat ihan kuin me – tuijottelevat toisiaan korvat pystyssä, ja me täällä tuijottelemme toisiamme hiukset pystyssä.”
***
Lumihiutaleitakin alkoi leijailla vaikka lämpömittari näytti plusasteita.
Rappuharjoittelun jätin vielä, olivat kyllä paljaat, mutta ennen alarappusia oli liian paljon jäätä. Tuumailin, että mitä sinne nyt väkisin, kyllä tässä vielä ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti