Tuiskuaa, tuiskuaa

Sää muuttui taas talviseksi, vaikka näytti välillä jo niin keväiseltä. 

Kevyt lumituisku muuttui kesken lenkkiäni sakeaksi lumisateeksi ja sitten räntäsateeksi. 

Jalat lipsuen vetelin noin kahdeksan kilometrin lenkin, mutta ilman rinkkaa. 

Kohta on kulunut kaksi kuukautta vaelluksestani ja vieläkin tuntuu oudolta, kun ei ole rinkkaa selässä - meno ilman kantamusta tuntuu tyhjältä. 

Kuulin Espanjan Almeríassa olijoilta, että siellä on keväistä ja lämpö hellelukemissa. Ihan kuin kuulisin Punapään, siis rinkkani, tuossa sohvan kulmalla sanovan, että millos me lähdetään. 

No, ei parane vielä lähteä, pitää saada kirjallisia projekteja valmiimmaksi. Niin ainakin vähän valmiimmaksi ja järjestellä sitä sun tätä. 

Mutta ehkä, kunhan ilmat paranevat, kaappaan rinkkani kohtapuolin selkääni ja teen metsälenkkejä, jottei kunto vallan hiivu.