Varasvuoren rappusten vieressä on hyvä polku
mäkiharjoitteluun. Se saa korvata toistaiseksi rappuharjoitteluni.
Tämä juurakkoinen
ja kivinen nousu ylös ja alas on oikeastaan rappusia parempikin minun harjoitella. Pehmeä ja
epätasainen maasto antaa varsin tehokasta vastetta.
Huomasin kompuroidessani,
että olen pitkään lenkkeillyt tasaisilla teillä. Jalkaterät näet meinasivat tämän tästä tarttua koloihin tai puunjuuriin.
Tänään aloitin varovaisesti; yksi
kerta nousua ylös ja alas sai riittää ensimmäisellä kertaa.
Kylläpä iloitsin
taas kulkea metsäpolulla! Ilma oli keväisen raikas ja ohut hengittää, aurinko
pilkisti havupuiden latvustoista, talitintit visersivät ja jossain huhuili sepelkyyhky.
Päivä päivältä jäät hupenevat – niin kuin minun kuntoni, jollen mitään tee. Taistelua
tämä on, tämä kunnossa pysyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti