Juhannuksen kynnyksellä

 Useimpina vuosina olen hämmästellyt: joko jo juhannus. Välistä tuntuu kuin hämmästelyni tihenisi. 

No niin, kaunista ja vehreää on kaikkialla – Suomen kesä on häkellyttävän kaunis – minne vain katseeni käännänkin, ihastuttavaa. 

Mustarastas pyrähti kurkkaamaan ikkunapellille. Ja ampiainen piipahti sisälle huoneeseen. Siitä kehkeytyikin pieni aamujumppa, kun yritin sitä ulos hätyyttää. Puuha tuntui hyödyttömältä, niin kuin välistä kuntoilukin, kyllästyin ja annoin sen olla. Eikös sitten häippäissyt ulos, ihan itsestään, omia aikojaan avonaisesta ikkunasta.

Luonto tulee lähelle kaupunkiasunnossakin. Vuotovahingon ennallistamishommelit jatkuvat vielä, tahmeasti on sujunut. 

Juhannusaaton haluan kuitenkin kotipihallani läheisteni kanssa viettää. Kauppatorilta hankittiin tuoreita ruoka-aineksia. 

Hyvää keskikesää!

Juhannusristeilyllä

Juhannusaatoksi oli ennustettu huonoa säätä: kovaa tuulta ja sadetta, joten enpä pahemmin hangoitellut vastaan ehdotusta lähteä risteilylle Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. 

Keskiviikkona illansuussa minulle tulikin sitten äkkilähtö Fågelholkista Paimioon, sillä jo torstaina puolilta päivin oli lähtö bussilla Helsinkiin ja Olympiaterminaaliin. 

Yllätyin, kun Silja Symphony-laivalla oli valtavasti matkustajia, olikin kuulemma täysbuukattu. Laivan piti poiketa Ahvenanmaalle, mutta nukuin hyvin niin kuin aina laivalla, joten en tiedä poikkesiko lainkaan kovan tuulen takia. En kyllä ollut tuulta tai myrskyämistäkään huomannut. Perjantaiaamusella Värtahamnetin satamassa tuuli aika tavalla. Tarvittiin hinaaja, jotta laiva pääsi laituriin. 

Ja rattoisasti juhannusaatto kului Tukholmassakin, vaikka oli koleaa ja sangen tuulista.

Juhannuspäivä oli aattoa lämpimämpi ja aurinkoisempikin ja mukava sää flaneerata ennen paluumatkaa. Laivalle päästiin kätevästi bussilla Centralstationilta, joka oli lähellä hotelliamme (Hotel Grand Central, Kungsgatan). 

Hirmuisesta tungoksesta päätellen laivassa taisi olla vielä enemmän väkeä kuin lähtiessämme. Mutta ei aikaakaan, kun väki isoon laivaan levittäytyy ja häviää. 

Kotiin kun pääsimme näki, että tuuli oli kovasti riehunut. Kaikenlaista roskaa ja oksia oli vinksin vonksin pihamaalla. 

Peura oli myös käväissyt, niin kuin viime juhannuksenakin Ahvenmaalla ollessamme ja sotkenut Ralfin orvokkilaatikon. Se oli repinyt kukat ylös, juuret poikki ja syönyt kukinnot. No, pitihän sen saada myös vähän juhlia.

Juhannuspäivä: Maarianhamina - Kapellskär

Maarianhaminassa juhannuspäivän aamu oli tuulinen ja harmaa, taivas vallan pilvinen. Yöllä oli satanut roimasti. 

Sateen jäljiltä hailakanvihreät ja punaruskeat peltikatot kiilsivät vielä kosteina. Ikkunan alla tuuhean verivaahteran märät lehdet hehkuivat tummana erottuen selkeästi sitä ympäröivistä paksurunkoisista lehmuksista. 

Rankka sade oli raastanut upeiden alppiruusujen kukinnot maahan hajalle. Aamupalan jälkeen alkoi taas sataa ja lujaa. 

Siinä sitä sitten pähkäiltiin, että mitäs nyt... sade jatkuisi koko päivän. Käytiin tankkaamassa, käytiin Pub Niskassa kahvilla ja Vikingin terminaalissa katsomassa aikataulua. Vesisade vaan yltyi.

Tuumattiin, että parasta olisi lähteä risteilylle M/S Rosellalla, ehdittäisiin ennen lähtöä just ja just vielä majapaikan kautta. Eikä aikaakaan, kun sitten istuttiin laivassa isot brinsessakakkupalat ja kahvimukit edessämme. 

Merimatka Kapellskäriin kesti noin kaksi tuntia ja vartti. Ihan rattoisaa oli seurailla menoa ja meininkiä laivalla. Takaisin tullessa meri tyyntyi ja tumma taivaanranta haaleni.

Sää poutaantui ja ilma oli viileän raikas kävellä lehmuskujaa pitkin majapaikalle.

Ahvenanmaa: Keskikesän juhlintaa

Tänä vuonna juhannuksen viettoni poikkesi aiemmista; nyt ei käyty Karunassa eikä Paraisilla, vaan Ahvenanmaalla. 

Kotona aattoaamuna sää oli viileä, vain kolme astetta, taivas pilvetön ja hiljainen tuuli huojutteli koivujen ja vaahteroiden latvustoja. Aurinko alkoi pilkahdella lehvästön lävitse valaisten koko pihamaan. Mutta ei maar, oli aika lähteä liikkeelle, kello oli jo seitsemän ja oli oltava ajoissa Vikingin terminaalissa.

Merellä M/S Amorellalla oli juhannustunnelmaa. Koivunoksat siinä vieressäni lepattivat, kuului haitarin soittoa, väki oli leppeän tuntuista. 

Oli rentouttavaa istahtaa laivan peräkannella ja katsella taivaansineä, vehreitä saarekkeita ja luotoja ja auringossa kimaltelevaa merta.

Ennen Maarianhaminaan saapumista ruokailimme kevyesti. Siinä muistui mieleeni aikaisemmat juhannukset lasteni kanssa. Voi sitä tuolloista ruoan hankinnan määrää, pakkaamista, rahtaamista autoon ja autosta perille. Ja aina jotain unohtui. Aitoa juhannustunnelmaa loivat pehmeät saunalöylyt, meriveteen pulahtaminen ja se luonto tuoksuineen siinä lähellä ja lasten virkeät touhut ja yhdessäolo vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Meitä kokoontui iso joukko tuolloin, siinä oli ääntä ja meininkiä.

Aattoiltana ruokailimme isommin Kastelholman Smakbyssä ja käyskentelimme vanhassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon pihapiirissä. 

Seitsemän aikoihin väki alkoi kokoontua ja odottaa juhannussalon koristeita ja salon nostoa. Tilaa oli fiikata ja sää mitä parhain. Aurinko lämmitti viilenevää ja tuulista iltaa.

Nosto-operaatiossa kului runsas puoli tuntia ja sen jälkeen hurrattiin ja laulettiin perinteinen salonnostolaulu.