Ahvenanmaa: Keskikesän juhlintaa

Tänä vuonna juhannuksen viettoni poikkesi aiemmista; nyt ei käyty Karunassa eikä Paraisilla, vaan Ahvenanmaalla. 

Kotona aattoaamuna sää oli viileä, vain kolme astetta, taivas pilvetön ja hiljainen tuuli huojutteli koivujen ja vaahteroiden latvustoja. Aurinko alkoi pilkahdella lehvästön lävitse valaisten koko pihamaan. Mutta ei maar, oli aika lähteä liikkeelle, kello oli jo seitsemän ja oli oltava ajoissa Vikingin terminaalissa.

Merellä M/S Amorellalla oli juhannustunnelmaa. Koivunoksat siinä vieressäni lepattivat, kuului haitarin soittoa, väki oli leppeän tuntuista. 

Oli rentouttavaa istahtaa laivan peräkannella ja katsella taivaansineä, vehreitä saarekkeita ja luotoja ja auringossa kimaltelevaa merta.

Ennen Maarianhaminaan saapumista ruokailimme kevyesti. Siinä muistui mieleeni aikaisemmat juhannukset lasteni kanssa. Voi sitä tuolloista ruoan hankinnan määrää, pakkaamista, rahtaamista autoon ja autosta perille. Ja aina jotain unohtui. Aitoa juhannustunnelmaa loivat pehmeät saunalöylyt, meriveteen pulahtaminen ja se luonto tuoksuineen siinä lähellä ja lasten virkeät touhut ja yhdessäolo vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Meitä kokoontui iso joukko tuolloin, siinä oli ääntä ja meininkiä.

Aattoiltana ruokailimme isommin Kastelholman Smakbyssä ja käyskentelimme vanhassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon pihapiirissä. 

Seitsemän aikoihin väki alkoi kokoontua ja odottaa juhannussalon koristeita ja salon nostoa. Tilaa oli fiikata ja sää mitä parhain. Aurinko lämmitti viilenevää ja tuulista iltaa.

Nosto-operaatiossa kului runsas puoli tuntia ja sen jälkeen hurrattiin ja laulettiin perinteinen salonnostolaulu.