Taimikkoni Siljanmaalla on hyvässä kasvuvauhdissa. Kyllä se jo pärjäilee. Hyvä on silti sitä vielä paikoitellen avittaa ja luoda tilaa vikkelästi leviäviltä roskapuilta.
Tänään pienraivaamiseen oli mahtava sää; aurinkoista ja mukavan lämmintä käyskennellä.
Aloitin helpommasta alueesta. Taimikon reunamilla on piiskamaista pajua, leppää ja koivua. Ne haluan raivata pois järeämpää häiritsemästä.
Kumarrellessa ja kurkottaessa saan nopeasti hien pintaan, vaikka rauhallisesti ja kiirehtimättä hääräilen.
Kahvia ja evästä oli mukana, mutta enpä malttanut taukoa pitää. Muutama tunti siinä vierähti, kunnes päätin, että nyt on lopetettava, valmiiksi en kuitenkaan saa...
Tulin kiertäneeksi koko kuusitaimikon, tai on siellä välissä myös jokunen männyntaimi, ennen kuin olin auton luona. Siinä sitten vaihdoin kuivaa ylleni ja nautin jakkaran päällä evääni. Ja mietin, että miten sitä innostuukin niin, ettei huomaa rasittumistaan. Vasta lopettaessa tunnen, miten olenkaan piinannut jäseniäni ja selkääni, mutta mieli on kevyt ja valoisa.
Pelkästään tälläkin palstalla riittää raivaamista vielä toviksi, mutta otetaan rauhallisesti - teen minkä kerkeän ja jaksan - voimieni mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti