Pilvinen aamu Maarianhaminassa, ennustettiin kuitenkin poutapäivää. Mitäs tänään... tuumailimme.
Muutama päivä on kuljeskeltu hissukseen flaneeraten, joten meikäläisellä oli kova into päästä vähän haasteellisempaan maisemaan.
Olin lukenut Geta-vuoren luontopolusta, joten sinne oli nyt päästävä. Aamulla sääkin oli mitä mainioin, sopivan viileä, minun patikoida.
Vaelluskengät jalkaan, päiväreppu eväineen selkään ja matkaan. Maarianhaminasta ajomatkaa Ahvenmaan pohjoisimpaan kuntaan Getaan on lähes 40 kilometriä.
Ajomatkalla sää muuttui: pohjoisella puolella edessä aurinko paistoi ja takana eteläisellä puolella oli koko taivaankansi harmaanmusta. Huolestuin, ehdinkö kävellä reitin ennen sadetta. Sateessa näet kalliot olisivat liukkaita kulkea.
Matkalla Getaan näin valkoisia lehmiä laitumella, suuria omenaviljelmiä, valtavia juhannusruusupensaita ja alppiruusuja.
Soltunan ravintola ja matkailumajan pihapiiristä lähti luontopolku, sinne minulla oli kiire.
Soltunan ravintola ja matkailumajan pihapiiristä lähti luontopolku, sinne minulla oli kiire.
Geta-vuoren laella kallioita pitkin kuljin kuin museossa ikään katsellen luonnon muotoilemia mahtavia onkaloita, luolia, lippaluolia, rotkoja, railoja, siirtolohkareita ja käkkärämäntyjä.
 |
| Näitä luonnon taideteoksia saatoin koskettaa ja tunnustella, museoissa ei saa mihinkään ihmisten tekeleihin koskea. |
Korkealla kallion laella oli sitten kumminkin opaste. Ihmettelin tovin, miksen sitä heti huomannut. Mutta nyt olikin pistettävä vauhtia, sillä tuuli yltyi ja pilvet ylläni synkkenivät, kohta sataisi. Kalliolla vastaantulijalta kuulin, että pari kilometriä olisi vielä maaliin.
En turhaan kiiruhtanut; aivan loppumetreillä sain niskaani kunnon sadekuuron.
Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin merkattu ja helppo kulkea. Tavalliset lenkkarit olisivat olleet ihan hyvät ja taipuisammat astella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti