Hankin metsäreppuni vuonna 2004. Käytin sitä Hyytiälän kenttäkursseilla ja myöhemmin eväs- ja tarvikereppuna metsänistutuksessa ja raivaushommeleissa.
Viime Helsinki-reissullani kokeilin, josko reppu kävisi päivärepuksi lyhyille matkoille.
Tyhjensin sen ensin kaikenlaisista pienistä tarvikkeista kuten kynistä, papereista, turvaliivistä jne. Sieltä taskujen kätköistä löytyi muuten kadonnut puukkonikin. Sen jälkeen imuroin ja putsasin repun sekä päältä että sisältä kunnes näytti melkein uudelta. Lopuksi pidin sitä vielä ulkona tuulettumassa. Havunneulasia en tahtonut millään saada irti, niitä riitti aina vaan.
Pariin yöpymiseen reppu vaikutti ihan sopivalta; tarvikkeeni ja vähäiset vaatteet mahtuivat siihen mainiosti.
No, hotellissa sitten reppua purkaessa yllätyin, siitä näet pelmahti voimakas metsäinen, sammaleinen tuoksu. Ja kaikki vaatteenikin tuoksuivat tai oikeastaan haisivat metsältä.
No miksipäs ei tuoksuisi, tuumin, olinhan monet kerrat taimikossani pitänyt taukoa ja istunut puunkannolla kyseinen reppu maassa vierelläni. Istunut siinä kahvimuki kädessä. Edelleen muistui mieleeni, miten aurinko lämmitti selkääni, korppi kaarteli taivaalla ja pikkulinnut visersivät lähistöllä. Se oli ja on onnea se.
No, mutta selvisi, että hajun vuoksi tuosta repusta ei ole päivärepuksi, pysyköön vain metsäreppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti