Taas on taimikonhoito ollut vauhdissa. Parina päivänä raivaushomma pakkasi kangertelemaan.
Yhtenä kertana näet moottorisahan laippa tarrasi koivunrunkoon niin tiukasti, etten saanut sahaa irti. Koko saha jäi roikkumaan koivun kylkeen kuin sanoakseen että anna mun nyt olla. Onneksi apu oli lähellä.
Eilen ohutta koivuraippaa katkaistessa saha jumittui ja kun kiskaisin, ketju heilahti irti jääden roikkumaan laipasta. En saanut paikalleen eikä apu ollut lähellä, joten homma päättyi siihen. Tahtoi kai sanoa, että riittää tältä päivältä.
Puolitoista tuntia ehdin huhkia ja tuntui että vasta pääsin vauhtiin, kun oli palattava kotiin. Ehkä hyvä, sillä jäsenissä tuntui että lepo olisi hyvästä.
On muuten mainiota kuntoilua kavuta ja huhkia rinteessä sahan kanssa. Ja alastulo vasta ottaakin polvien päälle! Hitaasti ja varovasti on minun mennen tullen edettävä, ettei kompastuisi mukkelis makkelis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti