Näin parhaana marja-aikana sopii L. Onervan runo Marjoja* (1954):
"Mansikka makea marja, / hyvä vallan, hyödyllinen / odottelee ottajaansa / lehden laupean sylissä. / Mustikka mettä on metsän, / maukas koru korpiemme, / taattu vara talven pitkän, / tulihuulten tummentaja.
Kaik' on marjat kaunihia, / aattehia antoisia / tuolta Lapin talosta, / Sinipiikain piilosista, / alta märkäin metsähien, / päältä päivärintehien."

