J. R. R. Tolkien

 Suomalaisessa Kirjakaupassa satuin näkemään Tolkienin Kirjeet -teoksen. Tarkistetun ja laajennetun laitoksen. Suomentanut Tero Valkonen. 

Selailin pitkään, vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, sellaiselta, että tämä täytyy ostaa. Melkein olin jo menossa kirja kainalossa kassalle. 

Mutta sitten jossain hälytti: Hetkinen, eipäs hätäillä, mitä olitkaan päättänyt? Eikö se ollut niin, ettei kirjaostoja enää, ei ainakaan usein, vaan lainaat kirjastosta. Näinhän se oli ja on. 

Kirja oli varattavissa kirjastossa, varauksiakin oli. Ei haittaa mitään, vaikka joudun odottamaan noutamista, onhan minulla luettavana pino aiemmin lainattuja…

Mukava ja kesäinen kohtaaminen

Viime viikolla kauniina päivänä lähestyessäni kävellen Paimion kirjastoa, näin yllättäen harvinaisen näyn. Riippumatossa ihan siinä kirkon ja kirjaston lähellä koivujen välissä loikoili mies kirjaa lukien. 

Ilahtuneena näystä innostuin puhelemaan ja kuulemaan tätä rennosti ottavaa. Kertoi, lähteneensä pyörällä Turusta ja tulleensa Paimioon Piikkiön kautta. 

Hänellä oli tavoitteena paussata matkan varrella kaikkien kirjastojen kohdalla. Kertoi Paimiosta pyöräilyn jatkuvan Halikkoon ja sieltä Saloon, josta sitten paluu junalla Turkuun.

Ja mikäs oli kuntoilijan tällaista pyöräilyideaa toteuttaessa: puolipilvinen sää, aurinko lämmitti, vihreä, tasainen nurmikko rippumaton alla ja ympärillä rauhaa ja luonnon kauneutta. Kerrassaan upeaa!

Taulunäyttely - Paimion kirjasto

Paimion kaupungintalon näyttelyparvella on Sirkka Toivosen kauniita teoksia nähtävillä. 

 Kirjastossa käydessäni käyn niitä aina ihastelemassa. Tauluissa on hintalappu ja myyjän yhteystiedotkin löytyvät parvelta.

*

Aivan kuin kevät jo kurkistelisi nurkalla.

Sauvon kirjasto

Eilen kävin vaihteeksi Sauvon kirjastossa noutamassa saapuneet kirjavaraukseni. Näköjään sinne on matkaa edestakaisin noin 32 kilometriä ja Piikkiöön 24 kilometriä. Piikkiöön on siis lyhyempi matka, mutta minulle vaarallisempaa ajaa sinne nopeussakkojen kannalta. 

Varovaisesti nopeussääntöjen mukaan huristelin Sauvoon, silti joku silloin tällöin kaahasi täysillä ohitse. Ehkä pitäisikin ajaa etapit tarpeeksi lujaa, ettei tartu poliisin haaviin. 

Vastikään saamani rikesakko, josta jo kerroinkin, aktivoi muiston ensimmäisestä sakosta. Kummasti se nousi nyt pintaan, kuin olisi hiljattain tapahtunut. 

Ensimmäisen sakon sain ajat sitten lasten ollessa pieniä. Poikkesin näet töistä tullessa pikaisesti kauppaan. Ostettavaa ei ollut paljon, vain maitoa, juustoa ja jotain muuta pientä siihen tykö. Kolmen lapsen yksinhuoltajana ei ollut varaa pröystäillä, yksinkertaisesti ja nopeasti piti ruoka valmistaa. 

Kiire oli kova, sillä piti vielä noutaa nuorimmainen hoidosta. Oli jo hämärää, mutta katuvalot valaisivat hyvin, tuskin huomasin, olivatko ajovalot päällä vai ei. Silloisessa autossa piti itse sammuttaa valot ja laittaa päälle. 

No, kaupasta tullessani hypähdin nopeasti ruokakassin kanssa autoon ja ajamaan. Seuraavassa risteyksessä poliisit pysäyttivät minut. Siinä vasta äkkäsin, että olin unohtanut laittaa ajovalot päälle, hyvin kun näin ajaa muutenkin. 

No niin, siitä sitten näyttämään nais- ja miespoliisille rekisteriotetta ja ajokorttia. "On tainnut ajovalot jäädä laittamatta päälle", sanoivat sakkolappua kirjoittaessaan. Sadan markan sakkolapun kirjoittivat. 

Noin ison rahamäärän menetys hajamielisyydestäni ihan kouraisi vatsanpohjasta. Olin niin tyrmistynyt, harmistunut kerrassaan, että herkesin vetistelemään, tuntui että kaikki viedään, vaikka miten yritän. 

Siitäkös poliisit ihmeissään, eiväthän he voineet tietää arkeni karuutta. "No, ei tämä nyt noin kauheaa ole", lohduttivat. 

Sakon myötä taisi purkautua muutakin, kuten työpaineet ja alituinen kiire ja huoli arjen pyörittämisessä. No, näitä pikkuanekdootteja riittää – selviytymistarinoita – jotkut pulpahtavat pintaan kuin sammale puunrunkoon.

*** 

Kahvitteluhetki Café Atsalean terassilla 25.7.2017. Eilen oli kaunis ja lauha suvipäivä.