Kuntoilua

Kiva lenkkeillä tällaisilla ilmoilla; askel nousee kevyesti lämmössä. Välillä innostun ottamaan hölkkäpyrähdyksiä, varsinkin ylämäet ovat haasteellisia.

 

Ja jollen nyt ihan hölkkää, niin otan ainakin pitempiä askelia vauhdikkaasti, että oikein hengästyisin. Eikä aikaakaan, kun alan hikoilla ja jäseneni vetreytyvät. Pihalla sitten on mukava ja helppo venytellä.

Taimikonhoidon olen jättänyt nyt väliin joksikin aikaa, joko on sadellut tai sitten on aivan liian helteistä tarpoa pitkissä tamineissa pilvettömän taivaan alla. Tosin sinnekin tekee jo mieli kuntoilemaan.

Niin. liikkumisen tarve on minulla veressä alkaen lapsuuden juoksu- ja hiihtokilpailuista, joihin meitä lapsia kannustettiin. Myös monenlaista puuhaa ja arkiaskareita saimme tehdä. Niiden välissä kesäisin kävelimme tai pyöräilimme uimaan melkein päivittäin. Tuo kaikki kohotti kuntoa ja kestävyyttä.

Aikuisena sitten taas tuli työnnettyä rattaita ja pyöräiltyä kauppareissuille. Myöhemmin osallistuin ahkerasti hölkkäkisoihin eri paikkakunnilla, kunnes aloin harjoitella maratoneja. Jokunen tuli sitten juostuakin: Tukholmassa, Ateenassa ja Helsingissä.

Sitten innostuin kuntosaliharjoittelusta ja kävin kuntosaliohjaajankurssin Vierumäellä. Vähitellen kuntosalitoiminnasta tuli joksikin aikaa liiketoimintani päivätyön ohella.

Pikkuhiljaa kuitenkin iän karttuessa kuntoilu jäi taka-alalle. Juoksija-lehti tuli edelleen minulle ja ostelin kuntoilukirjoja, joita sitten iltalukemiseksi kävin läpi. Lapset sanoivatkin, että se äiti taas kuntoilee. No taisi lähinnä työelämä, politiikka, opiskelu jne. viedä suuremmat mehut, ja aktiivinen liikkuminen jäi enää haaveeksi.

Mutta nyt on taas uusi mahdollisuus…