Eipä näissä syissä kuntoiluun mitään uutta ole eikä sen kummempaa, perusasioita. Jatkan kuitenkin. Minusta kun tuntuu, että tarvitsen pientä kannustusta, näköjään kaiken ikää, pitääkseen vastukset ja laiskuuden puuskat loitolla.
Sanotaan, että kuntoharjoittelu pienentää sydän- ja verisuonitautien vaaraa, ehkäisee luuston haurastumista. Ja kuulemma eräiden syöpätyyppien vaara pienenee. No, tiedä sitten, joka tapauksessa on mukavaa ja varsin virkistävää olla liikkeessä.
Tänään sain viimein vanhat ja äärettömän kaposet sukset jalkaani. Aika jännää olo oli ja hutera ensi alkuun. Vähitellen alkoi sujua vuorohiihto sutjakkaammin.
Tein vähän isomman lenkin pihalta tien yli. Ihmettelin, miksi Ralf lähti seuraamaan minua, hän kun ei yleensä lähde kävelylle.
Paljastui sitten: – Nyt tuli sinunkin tehtyä pieni kävely, hämmästelin ääneen. Meinasitko että kaadun? – Ei kun pelkäsin ettet pääse ylös! sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti