Jokin aika sitten Cafe Atsaleassa kuulin vallan erinomaisesta ja tehokkaasta osteopaatista, jolla on vastaanotto Tampereella.
Kuulemani kuvaukset osteopaattisesta hoitomuodosta olivat vaikuttavia. Ylistystä kuunnellessani alkoi tuntua, että osteopatia voisi olla avuksi minullekin. Haluaisin nimittäin kovasti jo, että olkapää-hartiaseutuni olisivat samassa kunnossa tai lähes yhtä vetreät kuin ennen lähtöäni Kevätcaminolle. Ei kun sinne osteopaatille!
Noin tunnin verran manuaalinen hoito, kehon eri osien läpikäynti, kesti. Osteopaatti oli kovasti imponeerattu vaelluksestani. Siinä erinäisiä tapahtumia kertoessani hän sujuvasti manipuloi kipeitä lihaksia, kiinnityskohtia ja ties mitä, etten oikein huomannutkaan. Kipeimmät kohdat ylittyivät siinä Kevätcaminoni sattumia muistellessa.
Turhaan en ylistystä ottanut onkeen, sillä olo oli käsittelyn jälkeen keijumainen, mukavan kevyt. Parasta oli, kun kuulin osteopaatilta että "mikään paikka ei ole rikki". Jatko-ohjeeksi sain, että kannattaa syödä hyvin, levätä ja tunnustella oloa pari päivävää ja sitten taas liikkeelle ja liikuttelemaan. Mikäs olikaan minusta sen mukavampaa kuultavaa!
Ilta kului hyvän ruokailun merkeissä – tapaslautanen lisukkeineen alkuun: Cabrales-vuohenjuustoa, laventelihunajaa, taatelia, salamista, aurinkotomaattipastaa, grillattua munakoisoa, marinoituja herkkutatteja, kormakanaa ja mangochutneyta.
Pääruoka: Siikaa ja feta-rucolasalaatti.
 |
| Tampereen kirppikseltä tarttui mukaani värikäs vanha taulu. Signeeraus L H. 1957, aivan tuntematon. |
P.S. Empaattinen osteopaatti, jonka hyvässä käsittelyssä olin, on Susanna Salo, Näsilinnankatu 25 B 3. krs. Tre.
VastaaPoistaJa täytyy sanoa, että vointini on edelleen entistä ehompi ja notkeampi.