Kunnon metsäpatikka

Meni vähän överiksi eilen, kun päätin kiertää Paimion polun pitkästä aikaa.
Suomen luonnon päivä oli mahdottoman kaunis ja houkutti liikkeelle.

Jo kuukausien varovaisuuden jälkeen paloin malttamattomana kokeilla ja testata kuntoani vähän pidemmällä lenkillä kuin mitä viime aikoina olen tehnyt.

Muistin, että Paimion polku on 13 km, mutta kun viimein tulin reitin loppuun, opasteessa olikin 15 km.

Moves´in mukaan päivän kertymäksi tuli 18,2 km, askelia 26385 ja kaloreita kului 764. Aikaa tuohon pinnistykseen kului 4:43 ja toisen kellon mukaan 5:23 tuntia. Moves ei lisää kertymiin pysähtymiäni. Ja niitä kertyikin oivallisesti.

Tavan takaa pysähdyin valokuvamaan metsää, polkua ja sieniä. Välillä jäin ihmettelemään pihlajia, joiden oksat notkuivat isoista oranssinpunaisista pihlajanmarjoista. Välillä pysähdyin ravistelemaan inhottavia hirvikärpäsiä hiuksistani. Miten ne pääsivätkin hiuspehkooni hiiviskelemään, vaikka oli vaalea lätsä päässä. Puolukat näyttivät kypsiltä monin paikoin, niitä piti maistella.

Sieniä kaikenlaisia oli metsässä vaikka millä mitalla. Minusta ne näyttivät siellä täällä väriläikkinä kuin metsän kukkaset ikään. 

Maasto oli paikoin vaikeakulkuista. Vaelluskengät olivat tarpeen.

No, lujille päivän hidaskulkuinen patikkani otti, mutta pääsin kuin pääsinkin kotiin ja omin avuin!