Syksyn tuntua

Tänään sataa, eilen satoi ja viime viikolla useimpina päivinä satoi oikein kunnolla. Ehkä se tietää vähälumista ja lyhyttä talvea.

Jatkuvat sadekelit haitannevat kuitenkin maanviljelijöiden sadonkorjuuta enemmän kuin minua. Ei tarvitse pitkään pitää poutaa, kun voin tehdä suunnitellun lenkin.

 

Kiintoisaa on ollut ulkoillessa seurata erilaisten sienten ilmestymistä vähän sinne sun tänne. Syksyn kasvit, monet kukat näyttävät sateen kastelemina erilaisilta, vähän alakuloisilta. Sinnikkäästi ne vaan jaksavat kukkia ja värittää tienvartta.

 

 

Illan hämäryys koittaa yhä aikaisemmin. Sytyttelen valoja, etten vallan nuukahda niin kuin sateen kastelemat kukat.

Sateinen sää ja hämäryys saavat katseeni pysähtymään kirjakasoihini ja poimimaan jonkin lukemattoman iltalukemiseksi.

Nyt on menossa Haruki Murakamin Kafka rannalla ja Mirkka Rekolan Tuoreessa muistissa kevät. Viime viikolla sain vihdoin luettua Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilaan ja Jään.

Tässä sinulle sateen kastelema ruusu!