Yönukkuminen

Tulipahan nyt kokeiltua yönukkumista riippumatossa. Ei mikään nappisuoritus, mutta ihan riittävä minulle ensikertalaiselle.

Ennustettiin sadetta, joten rustauduin hyvissä ajoin pehkuihin, jotta edes jonkin aikaa ehtisin ulkona nukkua. Oli kuitenkin jo lähes pimeää, siis niin pimeää kuin se voi lähellä kaupungin keskustaa olla. 

 No, aika tälläytyminen minulla olikin riippumattoon kera makuualustan, filtiltin ja makuupussin. Vaatekerroksia oli useita ja kaiken päälle laitoin vielä paksun islantilaisen villatakin ja pipon. 

Sitten koitti se vaikein hetki eli kömpiminen riippumattoon. Sitä olin jo kokeillut virittelyn yhteydessä, ei ollut muuten hurraamista. Mutta nyt suht helposti mutta hiki päässä pääsin vällyjen sisään. 

 No niin, tässä sitä nyt ollaan, aika kivaa, huokasin tyytyväisenä. Pitkään on kestänyt ennen kuin tämäkin haave toteutui. Vanhan saarnin suuri lehvästö lähes mustana varjona ylläni kuin varjellen. Pihavalo valaisi, mutta ei häiritsevästi, lauhaa, ei tuulta. Kivaa, tuntui mukavalta. Nyt sitten rupeat nukkumaan, totesin, ennen kuin tulee sade.

Hetken päästä jo lähes horroksissa ollessani hyttynen inisi ylläni ja yritti tunkeutua varustusteni läpi, ei kun syvemmälle pussiin. Muinaistuli-illan paukkeita ja liikenteen ääniä kuului, koira haukkui etäällä ja lintukin hetkisen visersi. Uni ei meinannut tulla, asento oli outo, vaikka näytin tottuvani siihen, olin kai vähän ylikierroksilla kaikesta valmistelusta. Niin ja mahdollinen sadekuuron ryöpsähtely huoletti. 

Aloin kuvitella unta saadakseni, että millaista olisi metsässä näin yöpyä, siis aivan pimeässä kallion laella lähes hiljaisuudessa ja jonne valot eivät ulotu. Ja taisin joksikin aikaa torkahtaakin, sillä muutaman tunnin kuluttua alkoi tuntua, että täytyy päästä vessaan ja äkisti. 

Se tunne vaan voimistui ja voimistui. Voi miten täältä nyt alas pääsen, kiirekin jo oli melkoinen. Alkoi varsinainen taistelu riippumaton kanssa, ihan kauheaa. Vaikka miten päin yritin, ei meinannut onnistua. Mutta sitten meinasin et perhana, on sitä pahemmistakin paikoista selvitty, alas siitä, ja kupsahdin nelinkontin ruohikolle ja puolijuosten sisään vessaan. Huh! Tämä kokeilu saa nyt päättyä tällä kertaa, meinasin ja keräilin kimpsut ja kampsut vikkelästi sisälle. 

Mitenkä taas kuvittelin, että riippumattoon pääseminen ja sieltä pois onnistuisi minulta vaivalta, kun välistä on tekemistä päästä ylös normaalista sängystä. Voimani ovat edelleen kadoksissa, vaikka tosin vahvistumista on tapahtunut, mutta kovin, kovin hitaasti. Jo riippumattoon änkeäminen ja sieltä pois käy minulle pelkästä kuntoilusta. Melkoinen vimma tämäkin oli, mutta aika kiva sellainen!