Heinäkuussa ilmat viilentyivät. Lenkkeily tuntuu mukavammalta kuin kesäkuun helteillä. Ja kun lähden ulos poluille aivan kuin pistäisin hantiin kesän karkaamiselle.
Mieltä virkistää nähdä monien tuttujen luontokukkien ilmaantuminen, esim. eriväristen matarien, puna-ailakkien jne. Sydänkesä jatkuu...
En toki näe kukkia ympäristössä siinä määrin kuin lapsuudessa kulkiessani mummulaan. Silloin hiekkatien pientareet olivat pitkänä hehkuvana värijuovana virnoista, apiloista, saunakukista, mansikan kukinnoista, suolaheinistä ja muista heinistä ja kasveista pitkin kesää. Näiden seassa heinäsirkat sirittivät ja lähestyessä perhoset pyrähtivät lentoon.
Kuurusilla fasaanin kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti