Porto - Moreira da Maia

Ensimmäinen vaellusetappi takana. Majapaikassa olin jo noin kahden aikoihin iltapäivällä, sillä kilometrejä ei ollut paljon (n. 13 km). Mutta riitävästi kuitenkin rinkan kanssa. 

Päivä alkoi upeasti: aurinkoa, leppeää tuulta, lämmintä (22 °C), ihmiset toivottelivat minulle hyvää caminoa ja opassymbolejakin näkyi sopivasti. 

Herkullisia kahviloita oli melkein vieri vieressä. Yritin olla vilkaisematta, jottei vallan menisi kahvitteluksi. 

Olin jo hyvässä kävelyvauhdissa, kun eräässä risteyksen valoissa portolainen komea miespyöräilijä, Mario, alkoi puhutella. Hän innostui, kun tähän aikaan vaellan, ei kuulemma niin tavallista, ja vielä siitäkin kun kuuli, että olen Suomesta. Suomi on hänen matkailulistallaan. 

Mielenkiintoista oli kuulla hänen vaelluksistaan. Hän se vasta vaeltaja on, sanoikin että kun kerran aloittaa, ei loppua näy. Juuri näin se on, sanoin. Ja nytkin hän oli pyörällään harjoittelemassa seuraavaa caminoa varten. Fiksu tyyppi, kerta kaikkiaan.

Suihkun ja pikkupyykkäyksen jälkeen olikin jo hirmuinen nälkä. Majapaikassa suositeltiin pinkkiä ruokapaikkaa, joten sinne. En vaan ymmärtänyt heidän ruokalistoistaan mitään. No jotain kalan tapaista tuli perunien ja leivän kera, oli siinä ihan kylliksi.

Aamulla sitten on suunnilleen samanpituinen taival edessä. Eiköhän se tästä, kun alkuun pääsin.