Kertemindessä olen taas. Kävelin eilen Munkebosta tänne, lyhyt etappi, noin seitsemän kilometriä. Ennen lähtöä katselin lipun nostoa hotellin pihalla.
Kulkiessani leveää pyörätietä pitkin vasemmalla oli vilkas autotie ja oikealla talojen ja peltojen takana välkkyi lahti, Kertinge Nor, jatkuen aina Kerteminden keskustaan.
Parasta minun oli tiukasti pysytellä pyörätien reunassa, sillä tuulelta ja liikenteeltä en aina kuullut takaa tulevia pyöräilijöitä. Kovassa vauhdissa ohittivat, ei täälläkään pyöräkelloa rimputeta jalankulkijoille, luottavat kai etten mutkittele. No, ei jalankulkijoita ainakaan tällä osuudella muita näkynytkään kuin minä.
Molemmin puolin pyörätien piennarta näkyi vielä joitakin kukkia, harvassa toki. Syksyn meininkiä alkaa jo olla kaikkialla luonnossa: kasvustot enemmän ruskeansävyisiä päivä päivältä, äkillisiä sadekuuroja miltei päivittäin, päivät hämärtyvät seisemän jälkeen, yöt viileitä ja päivälämpötilat roimasti alle kahdenkymmenen asteen. Kohta ei kesävaatteilla enää pärjää.
Yhteispelillä se sujuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti