Eilen aamusella kävelin tuskin kymmentä minuuttia, kun sadekuuro yllätti. Onneksi pyörätien varrella oli suuri ja tiheälehvästöinen vaahtera, sen alle kiiruhdin sadetta pitämään.
Tiukkana puunrukoa vasten kun olin, en kastunut tippaakaan. Katselin siinä ylläni olevaa tummanharmaata pilvimöhkälettä, josko tuo kaikkoaisi. Ja pian niin kävikin. Mutta jo hetken kuluttua alkoi uusi sadekuuro, ja minä taas puun alle suojaan. Näiden kuurojen jälkeen olikin sitten poutaa koko päivän.
Nopeasti aurinko ja navakka tuuli kuivattivat tiet, vesilätäköt ja polut. Ja hauskasti keltaiset ja valkoiset perhoset kirmasivat polun pientareilla.
Satumaisen kauniita polkuja ja metsikköjä löytyy Kertemindessä, kunhan vaan lähtee liikkeelle tutustumaan ympäristöön.
Yhtä kun lähdin seuraamaan tulin vanhan 1800-luvun kartanon pihapiiriin. Sieltä jo näinkin Kerteminden keskustan siluetin, sinne.
Ihan huomaamatta päivän lenkistä kertyi 10,1 kilometriä. Palatessani ostin Lulu’s Cafesta mukillisen maitokahvia (25 DKK) mukaani huoneeseen, jaa'a ei hullumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti