Viime reissulla bloggaaminen jäi vähemmälle kuin mitä suunnittelin heikkojen nettiyhteyksien takia. Ihan suotta raahasin tietokonetta mukanani.
Kivaa on vielä jälkikäteen muistella, miten minulle suotiin hieno illallinen Göteborgin "hienoimmassa" ravintolassa, nimeltä Sjömagasinet.
Ensiksi piti mennä vain katsomaan reittiä sinne ja tulla sitten takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita. Mutta ei ehditty, pöytävarausaika oli näet käsillä. Göreborgin keskustassa poikettiin kauppohin, kahville ja minä halusin vielä käväistä tuomiokirkossa.
Matkalla ruokapaikkaamme eräällä terassilla kuulin ketkä kaikki julkkikset ovat ravintolassa käyneet ja kuinka hienosti siellä tarjoillaan. Silloin alkoi empimiseni, voinko sinne ilman parempaa pukeutumista lainkaan mennä. No, jos kerran seuralaisen mukaan kelpasin, niin mikäs siinä, mukaan vaan, tuumin. Vähän kyllä hirvitti tai oikeastaan kauheasti hirvitti sisään astella lähes vaellustamineissa.
No ni, sit vaan pokkana ulko-ovesta sisään hymyilevän portsarin eteen. Hän katseli minua päästä sandaaleihin ja raidallisiin villasukkiin ja taas ylös. Ajattelin, että nyt ei päästä sisään. Kiireesti sanoin kun katseesta tuli tarve selittää asuani, että ollaan lomalla. ”Ei mitään hätää, tervetuloa!”, sanoi.
Onneksi tulimme sen verran aikaisin, ettei muita asiakkaita vielä ollut. Meidät johdateltiin läpi valoisan ja juhlallisen ravintolasalin ja valkoliinaisten pöytien ohi yläkertaan. Saimmekin hyvän ikkunapaikan, oli näköala merelle ja laivoille!
Syötyämme iski taas hirvitys katsellessani ympärilleni ja nähdessäni kauniita naisia iltaleningeissä korkkareineen ja miehiä mustissa puvuissaan, että pilaanko heidän juhlatunnelmansa ja miten pääsen siivosti ulos.
No, hyvin pääsin puikkelehtimaan ulos. Kyllä siinä vähän päät kohoilivat, mutta keskityin vain etten törmää mihinkään. Ulkona huokasin helpotuksesta ja tuumasin, että kylläpä on syvällä tuo että miltä näyttää, mitä muut ajattelevat.
No liioittelen vähän siitä, että mitä muut, sillä kaiken kaikkiaan ilta oli upea – aurinko paistoi lämpimästi ravintolasaliin, lasit, kynttilät ja lamput tuikkivat – nautin juhlallisesta tunnelmasta, tarjoilijat kantoivat meille taiteellisesti aseteltuja ja nautinnollisen hyviä ruoka-annoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti