Nelli ja Nestori aamupalalla

Nelli ja Nestori olivat tulleet Saksanmaalle. Hotellin aamupalalla he hakivat pöytäänsä kaikenlaista syötävää ja kahvitermoskannun pöydälle. Nelli haluaa useimmiten keitetyn kananmunan aamuisin, niin nytkin. 

 No, nyt hän halusi itse kaataa itselleen toisen suurkupillisen vahvaa ja hyvää kahvia. Ja jotenkin siinä lautasten ja kippojen välissä hän kohelsi niin että kananmuna lensi ties minne lattialle. Ja sitten alkoi varsinainen teatteri. 

Nellillä näet oli hätä, että joku astuu vahingossa munan päälle ja säikähtää. Hän alkoi kurkkia huolestuneena pöytien ja tuolien alle. 

Viereisen pöydän herra katseli kummissaan: ”Mitä etsit, mitä on hävinnyt?”, kysyi herra. ”Kananmuna putosi”, Nelli vastasi. Sitten herra ja kumppaninsa alkoivat myös katsella pisin lattiaa josko munaa näkyisi. 

Eikä aikaakaan kun koko ruokasalin väki oli kumartuneena ja katseli pöytien ja tuolien alustoja. Nellistä näky oli erikoisen huvittava. Katsellessaan ihmisten päitä kurkkimassa lattian nurkkia hänen piti pidättää nauruaan ja oli melkein  tikahtua.

Viimein Nelli sai naurultaan sanottua, että antaa munan olla, ei sillä väliä. Hän ja Nestori istuutuivat pöytäänsä ja samoin väki ympärillä. 

Nestori katseli sitten vielä paremmin ikkunan alla olevaan patteriin, joka ulottui pöydän alle. ”No täällä se on, jumittunut tänne rakoseen!”, Nestori sanoi. 

Hän nousi pöydästä, heilutti kananmunaa ja hihkaisi: ”Muna on löytynyt!” Siitäkös he saivat raikuvat aplodit koko ruokasalin väeltä. Ja Nelli nauroi ja nauroi, nauroi poistuessaan, nauroi vielä hotellihuoneessa, kun hän ajattelikin näkyä kuinka ihmiset väärinä kurkkailivat pisin lattioita. 

”Kuules Nestori, eikös ollutkin erikoinen esitys, ja koko sali aploodeeras meil.”  ”Juu, en ole koskaan nähnyt tommosta teatteria”, Nestori sanoi.