Oli sitten kesä taikka syksy niin huomaamattani
päiväni on illassa. Ja näin syyskuussa päivän valoisan ajan lyhentyessä illan
hämäryys tuntuu olevan vielä aiemmin ympärilläni.
Toisinaan sitä asettuu
pohtimaan, varsinkin kun tärkeä asia jäi tekemättä, että mihin ne päivän
valoisat tunnit valuivatkaan, mitä olen oikein puuhannut.
Mieleen nousee välttämättömien
taloustöiden lisäksi kirjoittelu, lukeminen, lenkkeily, niin ja omenarumbamme.
Omenarumba on vienyt viime aikoina paljon aikaa. Olen näet keräillyt omppuja puun alta sitä
mukaa kun ovat pudonneet ja lohkonut päivittäin joko mehumaijaan sosetta ja
mehua varten tai sitten mehulinkoon.
Mehumaijaa yksinkertaisempaa ja
nopeampaakin on ollut tehdä sosetta kattilassa.
Välillä kokeilin omenien
pehmennystä soseeksi Crock-Potissa. Ja käyhän se, mutta mielestäni liian
hitaasti. Kattilassa on ollut mielestäni parasta ja nopeinta omppuja pienen
vesitilkan kera pehmentää. Sitten vaan omenamössöä sosemyllyyn ja vääntämään.
Ei
kestä kauan, kun minulla on muutama purkki hienoa sosetta pakastettavaksi. Kattilan
ja sosemyllyn pesu käy nopeasti, siis nopeammin kuin suuren mehumaijan.
No,
maltillisesti hääräilen, ei suuria määriä kerrallaan, että ehdin muutakin tehdä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti