Kurjenrahkan kansallispuisto

Eilen tiistaina karautimme Paimiosta autolla vajaassa tunnissa Kurjenrahkalle. Se sijaitsee Kurjenrahkan kansallispuiston alueella. 

Sää oli heti aamusta alkaen mitä kaunein, oli tulossa lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Sääennusteen mukaan päivä saattoi olla ainoa vähän aikaan, sitten olisi tulossa sadepäiviä.

Nyt tuli lähdettyä tuntemattomalle reitille, kun sain Johanneksesta kävelyseuraa. Kurjenpesän luontotuvalla tutustuimme ensin suohon ja sen elämästä kertovaan näyttelyyn ”Kurjen huuto”. Tuvan isolla piha-alueella on kiva näköalatasanne Savojärvelle. 

Käväisimme ensin kurkkaamassa alhaalla järven rannalla, sieltä kipusimme ylös luontotuvalle, josta oli hyvä aloittaa Savojärven ympärikävely. 

Reitillä koin hetkittäin olevani kuin erämaassa: kumman rauhallista, kelopuita, männyn käkkäröitä, suuria suopursualueita, varpukasveja (juolukkaa, mustikkaa, puolukkaa, kanervaa), soita. 

Suot ylitimme pitkin hyväkuntoisia pitkospuita.

Kuivaa oli. Hyväkuntoista ja hyvin pitkostettua reittiä oli kaunis astella. Hyviä taukopaikkoja syödä eväitä oli sopivasti ja aivan järven rannalla oli mukava pysähdellä katselemaan ja kuuntelemaan hiljaista luontoa. 

Kylläpä kahvit ja eväät maistuivat täällä järvinäkymän äärellä!

Oletimme, kun Paimion Polulla jokunen hirvikärpänen tarttui hiuksiini, että täällä niitä vasta olisi, mutta ei ainuttakaan. 

*

Paluumatkalla sitten varsinkin Auran ympäristössä keltaiset puimakoneet pörräsivät pelloilla – saisi olla nyt vielä muutama kuiva päivä sadonkorjaajille.