Sunnuntaiaamuna sataa tihuutti. Sade loppui mukavasti puoleen
päivään mennessä ja näytti poutaantuvan loppupäiväksi.
Sieniä oli enemmän kuin viime kerralla ja kaunista
syksyn keltaisuutta hohti siellä täällä.
Noin puolessa välissä lenkkiä istahdettiin
kalliolle syömään eväitä. Katseltiin siinä kaunista näkymää pellolle,
mansikkamaalle, maantielle ja metsänreunaan. Vanha pihlaja punaisine marjoineen
hehkui edessämme. Nautin näkymästä, nautin seurasta ja mietin, saanko tultua
tänne vielä yksikseni.
Reitti on mukavan vaihteleva ja paikoitellen haastavakin.
Matkaa kertyi tällä kertaa urheilukelloni mukaan 16 kilometriä ja risat - eikä nyt tarttunut ainuttakaan hirvikärpästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti