Suorastaan vilahti elokuu. Oli viileää, oli sadekuuroja, oli aurinkoisia poutapäiviäkin.
Sain herukat poimittua ennen 20-vuoden takaista kurssimuistelua ja -tapaamista Hyytiälässä. Meitä oli 28 osallistujaa viettämässä upeaa viikonloppua Kuivajärven rannalla.
sitten äkisti olikin syyskuu edessä ja menossa.
Vielä antaa vanha omenapuu makeita punaposkia.
Ei haittaa, että ovat matosia ja rupisia. Vähän veistelyä ja oi, oi kun ovat makoisia!
Vielä antoi puuvanhuksemme mehukkaita ja makeita omenia.
Tuulenpuuskat auttavat tänään omppujen korjaamista; ripeästi tyhjentävät koko puun. Eipä meillä oikeastaan muuta satoa olekaan.
Punaherukkaa, karviaismarjoja jonkin verran ja mustaherukkaa hitusen. Kaikki marjat on jo nautittu jugurtin kera.
Aroniapensaissa on vielä marjoja, ne otan myöhemmin talteen; ovat kuulemma oikein terveellisiä, joskin ei niin makoisia.
Suuremmasta sadosta ei ole väliä, sillä vuotovahingon takia pakastin ei ole käytettävissä ja muutenkin kaikenlaiset säilömishommelit eivät innosta hankalissa ja ahtaissa tiloissa. Ja missä muuten ovat kaikki kattilat ja välineet!
Värikkäät ja maukkaat omenamme ilahduttavat sellaisinaan, voisinhan niistä toki tehdä vaikka hilloa jääkaappiin… mutta, mutta, olisiko terveellistä.
Kaunis öljyretikkapelto Halslahdessa. Perhosille kiva temmellyskenttä, vilkkaasti niitä lentelikin, risteilivät hauskasti öljyretikkojen yllä ja seassa.
